Perheitä on monenlaisia

Perheenä ajatellaan usein vanhemmat ja heidän lapsensa, vanhempi lapsineen sekä lapsettomat puolisot. Perheeksi katsotaan kuitenkin myös yhden tai useamman ihmisen talous tai useamman sukupolven tai sisaruksen yhteistalous. Toiminnallisesti perhettä voidaan kuvata sosiaalisena verkostona, jonka suhteet ovat emotionaalisesti ladattuja. Yhden vanhemman perheitä on viidennes kaikista perheistä. Niissä huoltajana on useimmiten äiti.

Täysi yksinhuoltajuus on kuitenkin vähenemässä, sillä parisuhteen purkautuessa lasten huoltajuus jää nykyisin useimmiten vanhemmille yhteisesti. Uusperhe muodostuu puolisoista ja heidän edellisistä suhteistaan syntyneistä sekä mahdollisesti yhteisistä lapsista. Maahanmuuttajat ovat tuoneet värikkyyttä myös perhemuotoihin, sillä heidän kulttuureissaan ei useimmiten ole tiukkaa ydinperheajattelua, vaan perheisiin kuuluu isovanhempia, vanhempien sisaruksia ja näiden lapsia.

Sateenkaariperheiksi kutsutaan homo-, lesbo-, bi- tai transvanhempien ja heidän lastensa perheitä. Näitä ovat esimerkiksi nais- tai miesparin, ei-heteroseksuaalisen yksinhuoltajan perheet tai perheet, joissa enemmän kuin kaksi vanhempaa. Sateenkaariperheitä on Suomessa tuhansia.

Perheenjäsenten hyvinvointi on tärkeää

Mikään perhemuoto ei sinällään ole riskitekijä jäsentensä hyvinvoinnille. Kysymys on perheen toimivuudesta ja ennen kaikkea sen aikuisten hyvinvoinnista ja kyvykkyydestä sekä perheen tunneilmapiiristä. Perhekulttuuri on muuttunut myös monella muulla tavalla. Perheet ovat entistä pienempiä. Työnjako perheen sisällä on tasapuolistunut. Miehet ovat aiempaa enemmän mukana lastensa jokapäiväisessä elämässä. Nykyään perhe perustetaan vanhempana kuin vielä 30 vuotta sitten. Perheenjäsenet ovat entistä tasavertaisempia ja riippumattomampia toisistaan. Tämän katsotaan koskevan myös lapsia.  

Perheen voimavarat

Perheen voimavarat koostuvat kunkin perheenjäsenen omista, sekä perheen sisäisistä ja ulkoisista voimavaroista. Henkilökohtaisia voimavaroja ovat esimerkiksi itsetunto, kyvykkyys, tietotaso ja hallinnan tunne. Perheenjäsenten väliset suhteet, yhteenkuuluvuus, taloudellinen tilanne, ongelmanratkaisutaidot ja elämäntavat kuuluvat sisäisiin voimavaroihin. Perheen ulkoisista voimavaroista keskeisiä ovat sosiaalinen tuki ja yhteiskunnan perhepoliittiset ratkaisut, kuten lapsiperheille suunnatut palvelut ja lapsilisä. Mitä enemmän perheellä on voimavaroja, sitä paremmin se kestää eteen tulevia kuormittavia tekijöitä. Jo pelkästään se, että aikuinen tunnistaa omat voimavaransa, lisää niitä.

Perhe voi omatoimisesti vahvistaa itseään hakemalla tietoa, vahvistamalla kiinteyttään, keskustelemalla avoimesti ja käyttämällä huumoria. Tärkeitä menetelmiä ovat myös sosiaalisen tuen hankkiminen, parisuhteen hoitaminen ja kotitöiden tasapuolinen jakaminen. Hyvinvoinnin ja selviytymisen kannalta on tärkeää, että perheellä on ympärillään tukeva verkosto. Yhteinen ajankäyttö liittää perheenjäseniä toisiinsa. Joustavuus antaa tilaa yksilöiden kasvulle ja kehitykselle sekä auttaa selviytymään vaikeuksista. Perheenjäsenten sitoutuminen toisiinsa sekä yhteisiin tavoitteisiin ja unelmiin luo hyvää ilmapiiriä perheen sisällä.

Sisarussuhde

Sisaruus on todennäköisesti elämän pisimpään kestävä ihmissuhde. Sisarussuhteessa opitaan, mikä on oma asema suhteessa toisiin ihmisiin. Siinä opitaan väittelemään, neuvottelemaan ja toimimaan yhdessä. Myös käsitys omasta itsestä muodostuu sisarussuhteiden kautta. Parhaimmillaan sisarussuhde tarkoittaa elinikäistä yhteyttä; luottamusta, lojaaliutta ja huolenpitoa. Kukin sisaruksista syntyy samaan ja kuitenkin erilaiseen perheeseen.

Jokainen kokee perheen omalla tavallaan. Lapsena opitut roolit ovat olemassa vielä aikuisissakin sisarussuhteissa. Esikoisen rooli on parhaimmillaan imarteleva ja itsetuntoa parantava – huonoimmillaan silloin, kun hänestä tulee vanhemman kumppani, uskottu tai vastuunkantaja. Keskimmäisten lasten rooli on epäselvä. Heidän on haettava asemaansa perheessä. He joutuvat luovimaan ja heistä kehittyy yleensä joustavasti toimivia aikuisia. Kuopus on helposti perheen ikuinen vauva, kaikkien lellikki, jonka kasvaminen ja kotoa irtautuminen saattaa olla haasteellista. Vanhempien lisäksi häntä kasvattavat myös sisarukset. Ainoa lapsi puolestaan joutuu vastaanottamaan vanhempien odotukset ja toiveet yksin. Hän jää myös vaille sisarusten tarjoamaa sosiaalista tukea ja yhdessä kasvamista. Toisaalta hän ei joudu jakamaan vanhempiensa huomiota ja rakkautta kenenkään kanssa.

Kaikissa sisarussuhteissa taistellaan vanhempien hyväksymisestä ja jakamisesta. Vanhempien tehtävä on olla oikeudenmukaisia ja kohdata kaikki lapsensa heidän yksilöllisyyttään arvostaen.

 

KERRO OMA TARINASI:

Kirjoita kuvaus perheestäsi tässä hetkessä. Etsi kaikista perheenjäsenistä ne ominaisuudet, joita erityisesti arvostat.

Lue lisää

Muualla verkossa

Oiva: Tietoinen kuunteleminen, Oiva-hyvinvointiohjelman harjoitukset auttavat myös lisäämään läsnäoloa ja kuuntelemista.