Jokainen halaus on askel eteenpäin

Halaus antaa voimia.
 Halaus antaa tunteen hyväksytyksi tulemisesta.

Koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on ihmisen hyvinvoinnille elintärkeää. Suomalainen kosketus­kulttuuri on niukka, mutta pidättyvyydestä voi tietoisesti opetella pois, sanoo kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Moni hakee kosketusta nykyisin lemmikin, harrastuksen tai erilaisten hoitojen parista.

Suomalaiset eivät ole innokkaita halailemaan tai ylipäänsä tukeutumaan toisiinsa. Meillä on pitkä pidättyvyyden perinne.  

– Emme ole tottuneet koskettamaan toisiamme niin kuin monissa muissa kulttuureissa, sanoo Kinnunen, joka toimii Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorina.

Kinnunen tutkii suomalaista kosketuskulttuuria teoksessaan Vahvat yksin, heikot sylityksin (Kirjapaja 2013). Kirjan nimi on lyhenne vanhasta suomalaisesta puheenparresta; toisiin ihmisiin turvautumista on pidetty heikkoutena.

– Siihen kiteytyy sitkeästi elävä yksinpärjäämisen ihanteemme. Erikoista on, että ajattelutapa koskee myös lapsia.

Lapsuus kaivautuu esiin

Taina Kinnunen keräsi kosketuselämäkertoja pääasiassa 1930- ja -40-luvuilla syntyneiltä naisilta. Lisäksi haastateltavina oli nuoria opiskelijoita. Tarinat ovat hyvin monenlaisia. Joukossa on ankeita lapsuusmuistoja, jopa väkivallan kuvauksia, mutta myös onnellisempia.

– Ihmiset myös kokevat saman hellyyden määrän eri tavalla. Lapsuuden kosketuskulttuuri kaivautuu lähes aina esiin, kun aikuisena muodostetaan parisuhteita ja tullaan vanhemmaksi.

Merkityksellistä on, millaisen kiintymyssuhteen vanhemmat ovat muodostaneet vauvaansa. Psykologiassa lapsen niukasti hellyyttä sisältävää suhdetta vanhempaan kutsutaan turvattomaksi kiintymyssuhteeksi.

– Sen vaikutus on voimakas, mutta opituista tunnekäytännöistä voi tietoisesti opetella pois. Ihan hetkessä se ei onnistu. Joskus lapsuuden kokemukset voivat traumatisoida loppuelämäksi. Lohdullista on, että esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi toipua.

Suora yhteys hyvän olon hormoneihin

Mistä kaikesta tämä johtuu, onkin vaikea kysymys.

– Historiassa on monia syitä. Agraariyhteiskunnassa kova työnteko on mennyt tunteilun edelle. Tunteet on pitänyt piilottaa. Sotien kansallinen trauma ja miesihanne on heijastunut suoraan poikien kasvatukseen.

Sodan perinnölläkään ei kaikkea voi selittää. Kinnunen vieraili hiljattain Jordaniassa.

– Lähi-idässä on jatkuvasti sota, mutta silti arabimiehet suutelevat toisiaan kadulla. Pohjoisen kosketuskulttuuri on toisenlainen, ja me suomalaiset olemme siinäkin kontekstissa erityisen pidättyviä, sanoo Taina Kinnunen.

– Siinä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Ovathan tunteet, välittäminen ja rakkaus ihmiselle elinehto.
Kyse ei ole vain tapakulttuurin hyvyydestä tai huonoudesta. On olemassa fysiologisia perusteita sille, että fyysinen koskettaminen on ihmiselle tärkeää ja vaikuttaa mielen hyvinvointiin.

– Kannattaa lukea muihin nisäkkäisiin liittyviä tutkimuksia. Kosketus on elintärkeä kaikkien nisäkkäiden pentujen eloonjäämisen kannalta. Perustavat elintoiminnot eivät kehity normaalisti ilman kosketusta. Kosketuksella on suora yhteys oksitosiinijärjestelmään ja muihin hyvän olon hormonien välitysjärjestelmiin.

Ensimmäinen ja viimeinen aisti

Tuntoaisti on tärkein aistimme. Se kehittyy ihmisalkiossa ensimmäisenä ja sammuu viimeisenä.

– Pienen lapsen ja hyvin sairaan vanhuksen kanssa voi kommunikoida kosketuksella, kun ei ole muita keinoja.

Kosketuksen merkitys pitäisi Kinnusen mielestä tunnustaa myös vanhustenhoidossa.

– Vanhustenhoidon uusi teknologia saattaa eristää ihmistä entisestään. Kosketusta ei voi kuitenkaan ulkoistaa. Inhimillinen kanssakäyminen on vanhustenhoidossakin tärkeintä.

Paitsi koskettaminen, myös siitä puhuminen on monelle miehelle edelleen vaikeaa.

– Seksistäkin puhutaan nykyisin avoimemmin kuin tavallisesta kosketuksesta. Miehiä aihe voi hihityttää, vähän samaan tapaan kuin homous tai viina. Siihen otetaan etäisyyttä huumorin avulla.

Kun tiettyyn tunnekulttuuriin kasvaa lapsesta asti, sitä alkaa pitää luonnollisena.

– Ihminen jää helposti oman kulttuurinsa vangiksi ja alkaa puolustella huonoja oloja. Kaikkeenhan tottuu. Minä sanoisin kyllä, että me suomalaiset olemme joutuneet huonoon kierteeseen, Kinnunen sanoo.

Lemmikit auttavat halipulaan

Koululääketieteessä ja psykoterapiassa erotellaan yhä usein mieli ja ruumis, eikä se edesauta kosketuksen merkityksen ymmärtämistä mielen hyvinvoinnin kannalta.
Erilaiset kosketushoidot ja hieronnat ovat silti hyvin suosittuja.

– Ne ovat Yhdysvalloissa jo iso bisnes. Itse testasin hiljattain kehitettyä läheisyysterapiaa, ja se toi todella hyvän olon. Suomalaisetkin käyvät paljon esimerkiksi seksuaaliterapeuttien vastaanotoilla oppimassa hyvää kosketusta erilaisten harjoitusten avulla. Ammattilaisten piirissä nämä ongelmat tiedostetaan.

On ihmisiä, jotka ovat tietoisesti päättäneet opetella uusia koskettamiseen liittyviä tapoja.

– Jotkut yrittävät opettaa jopa omille vanhemmilleen uudenlaista fyysistä olemista, kuten halaamista. Usein se vaatii todella paljon.

Mikä sitten avuksi kosketuksen nälkään?

Ei ole sattumaa, että suomalaisilla on puoli miljoonaa koiraa.

– Sitähän voisi pitää suomalaisen kulttuurin positiivisena puolena! Ihmisen ja eläimen kumppanuus on monelle tärkeä asia, ja lemmikeistä huolehditaan hyvin. Itsekin olen saanut koirilta sitä hellyyttä, mitä paitsi olen ehkä jäänyt lapsuudessani, Kinnunen kertoo.

Tässä voi nähdä eettisen ongelman: onko meillä oikeutta ottaa eläintä lemmikiksi vain siksi, että olemme yksinäisiä?

– Voi kysyä, pitäisikö lemmikkieläintä hoivaavien ihmisten mieluummin hoivata toisiaan. Näen lemmikin silti hyvänä keinona saada elämään lisää kosketusta ja sitä kautta hyvinvointia.

Muita hyviä tapoja ovat erilaiset kehollisuuteen liittyvät harrastukset, liikunta yleensäkin.

– Esimerkiksi tanssi ja kontakti-improvisaatio ovat nykyisin hyvin suosittuja niin Suomessa kuin muualla. Kaikki harrastukset, joissa tehdään asioita toisten kanssa yhdessä, lisäävät hyvää oloa.

Taina Kinnusen mielestä kosketuskulttuurin muuttaminen on meidän kaikkien vastuulla.

– Voimme suhtautua ystäviin ja työtovereihin lämpimästi. Jokainen halaus on yksi askel eteenpäin.

TEKSTI: KIRSI HEMÁNUS
KUVA: AINO VUOKOLA