Yksin eläminen on itsenäistä arkea

Yksin eläminen on yleistynyt. Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvien määrä on 20 vuoden aikana kaksinkertaistunut. Yksinelävien määrä on kasvanut merkittävästi alle 30-vuotiaissa ja jonkin verran 30-64-vuotiaiden ikäryhmissä. Yksineläminen voi olla itse valittu tapa elää, elämänkulkuun ja valintoihin liittyvää tai sitten sopivaa elämän- tai asuinkumppania ei ole sattunut kohdalle. Esimerkiksi eron, uudelle paikkakunnalle muuton, palveluasumisen piiriin muuton myötä, lasten poismuuttamisen tai leskeytymisen seurauksena elämä muuttuu ja ihmiset voivat jäädä elämään yksin. Yksin asuvia ei voida tarkastella kuitenkaan yhtenä yksittäisenä ryhmänä. Edes samaa ikäryhmää edustavien henkilöiden elämäntilanteita ei voi välttämättä verrata tosiinsa.

Yksin asuminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä tai perheettömyyttä. Lapset voivat asua esimerkiksi toisen vanhemman luona, mutta muodostaa perheen myös toisen vanhemman kanssa. Tarvitsemansa ystävyyden ja vuorovaikutuksen voi saada muista muistakin ihmissuhteista kuin parisuhteesta. Kaikki parisuhteessa olevat ihmiset eivät asu yhdessä, vaan ovat valinneet asua omissa kodeissaan tai elämäntilanne ei mahdollista yhdessä asumista Ja on myös ihmisiä, jotka eivät kaipaa syviä ihmiskontakteja ja kiintymyksen ja merkityksellisyyden kokemukset syntyvät vaikka tärkeän harrastuksen tai luontokokemuksien kautta.

Yksin elämisessä, niin kuin parisuhteessa tai perheessäkin olemisessa, on omat haasteensa. Voi olla, että yhteyden pitäminen läheisiin ihmisiin ei ole aina helppoa, ajan löytäminen ja ihmissuhteiden vaaliminen vaatii työtä. Välillä saattaa yksin eläminen kyllästyttää, vaikka se olisikin oma valinta. Joskus taas ympäristön suhtautumistavat saattavat tuntua rasittavilta. On tärkeää vaalia vastavuoroisia ihmissuhteita, joissa on tilaa puhua erilaisista elämäntilanteista. Esimerkiksi lapsiperheen arki voi tuntua lapsettoman henkilön näkökulmasta eriarvoistavalta, jos keskustelua käydään vain lapsiperheen näkökulmasta. Mielenterveyden kannalta yhteiskunnan ja kulttuurin näkökulmista on oltava tilaa erilaisille perhemuodoille ja elämän järjestelyille.

Yksin eläessä voi olla mahdollista paneutua syvemmin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Monet keksijät, filosofit, taiteilijat ja oman alansa mestarit ovat valinneet yksin olemisen, ja tunnustaneet että huomion vie työ kokonaisuudessaan.

Yk­sin elä­män eri vai­heis­sa

Yksin oleminen voi olla tärkeä askel itsenäisyyteen. Se voi olla luonnollinen kausi nuoruuden ja opintojen aikana, kun yksin oleminen antaa vapauden paitsi tulla toimeen omillaan, myös tutkia sitä ’kuka olen, mistä pidän, millainen elämä sopii minulle.  Joillekin se aika voi tulla vasta myöhemmin, eron tai muun elämänmuutoksen yhteydessä. Itsenäistyminen on yksi aikuisuuden tärkeitä kehitystehtäviä, johon yksin oleminen voi antaa hyvät mahdollisuudet.  

Suomessa asuu yksin noin 350 000 yli 65-vuotiaista, nämä haasteet vaikuttavat monien elämään. Vaikka yksin asuminen ikääntyessä ei aiheuttaisi yksinäisyyttä, voi se aiheuttaa muita haasteita. Yksin asuminen on kalliimpaa ja heikko toimeentulo voi rajoittaa lähtemistä, samoin kuin avun puuttuminen. Pienituloiset säästävät usein lääkkeistä ja ruuasta, mikä on hyvinvoinnin riskitekijä. (siirretty ja muokattu teksti otsikosta Yksin asuminen ja yksinäisyys yleisiä ikääntyessä) Ikääntyessä yksin elämiseen voi syntyä haasteita toimintakyvyn muuttumisen myötä.

Yk­sin voi myös kai­va­ta mui­ta

Silloin kun yksin oleminen ei ole oma valinta, se saattaa tuntua hyvinkin raskaalta. Pitkään perhe-elämää eläneen eron jälkeinen yksin oleminen voi olla suuri haaste sopeutumiselle. Leskeytyminen pitkän parisuhteen jälkeen aiheuttaa usein paitsi surua, myös hämmennystä, mitä nyt sitten olisi tarkoitus tehdä, miten jatkaa eteenpäin kun kaikki tuntuu muuttuneen.

Ihminen sopeutuu omaan elämäntapaansa usein hämmästyttävän hyvin, olipa se sitten millainen tahansa. Voi käydä myös niin että pitkän yksin elämisen jälkeen parisuhteessa eläminen voi tuntua vaikealta, jopa täysin mahdottomalta. On opittu arvostamaan omaa aikaa, itsenäisyyttä ja omantuntuista arkea. Silloin onkin hyvä palata tutkimaan omia arvoja, mikä on minulle tärkeää elämässä, ja miten voin elää elämää, joka tuntuu minusta oikealta, riippumatta siitä mitä ympäristö siitä ajattelee.