Identiteetti - Kuka minä olen?

Identiteetillä tarkoitetaan kaikkea sitä, millaiseksi ihminen käsittää itsensä. Tähän liittyy keskeisesti myös yksilön kokemus omasta arvostaan. Hyvään itsetuntemukseen perustuva identiteettikokemus voi olla merkittävä voimavara, mutta identiteetti voi myös olla haaste hyvinvoinnille, jos se on rakentunut esimerkiksi kielteiseksi koettujen ominaisuuksien ympärille. Käsityksemme siitä, millaisia olemme, vaikuttaa usein myös toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Tämän vuoksi onkin tärkeää tiedostaa, millaisista ominaisuuksista ja osa-alueista oma identiteetti muodostuu, ja pyrkiä kehittämään itsetuntemustaan läpi elämän.

Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen 'kuka minä olen'. Siihen ei tulisi suhtautua pysyvänä ominaisuutena, vaan oman identiteetin kehittyminen olisi hyödyllistä nähdä jatkuvana vuorovaikutuksellisena prosessina. Identiteetin voidaan ajatella muodostuvan sekä henkilökohtaisesta että sosiaalisesta puolesta. Henkilökohtainen identiteetti muodostuu ominaisuuksista, jotka erottavat meidät muista. Tällaisia ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi omat arvot ja kiinnostuksen kohteet. Henkilökohtaisen identiteetin voidaan ajatella piirtyvän tunteeksi omasta ainutlaatuisuudesta. Ryhmäjäsenyydet muodostavat puolestaan keskeisen osan identiteetin sosiaalisesta puolesta. Tähän identiteetin ulottuvuuteen liittyy tarve kuulua ja samaistua joihinkin ryhmiin kuten ammattiin, harrastuksiin, kulttuuriin, kieleen, ikäryhmään tai sukupuoleen pohjautuviin ryhmiin.

Sukupuoli-identiteetti

Sukupuoli-identiteetti on yksi merkittävä yksilön identiteetin osatekijä, joka kuitenkin usein ymmärretään hyvin kapeasti. Sukupuoli ei ole vain biologinen tai fyysinen ominaisuus, joka jakaa ihmiset miehiin ja naisiin. Sen merkitys kehittyy myös sosiaalisessa vuorovaikutuksen ja kulttuurin välityksellä, millaisia esimerkiksi miesten ja naisten tulisi olla.  Moni meistä ei kuitenkaan koe täyttävänsä tällaisten normien vaatimuksia, mikä voi asettaa haasteita oman identiteetin kehittymiselle. Sukupuoli-identiteetin kehittyminen oman kokemuksen kautta onkin tärkeämpää kuin ulkopuolelta tulevat määritelmät.

Ryhmään kuuluminen

Identiteetti voi kehittyä myös esimerkiksi jonkin psyykkisen tai fyysisen sairauden, kuten masennuksen tai MS-taudin, ympärille, jolloin itsen määrittely sairauden kautta voi estää myönteistä suhtautumista elämää ja itseä kohtaan, ja sitä kautta haitata parantumista. Onkin tärkeää tiedostaa ja kyseenalaistaa sitä, miten ja minkälaisten ryhmien tai ominaisuuksien kautta itseään määrittelee. Kyseenalaistavan ja tiedostavan itsetutkiskelun kautta omaa identiteettiä onkin mahdollista kehittää läpi elämän.

Yksilön hyvinvointiin ja onnellisuuden kokemukseen liittyy vahvasti se, kuinka hyvin hänen identiteettinsä on kehittynyt: kuinka hyvin hän tuntee itsensä. Miten identiteettikokemustaan voisi sitten kehittää, jotta se tukisi oman mielen hyvinvointia? Voidaan ajatella, että identiteetin kehittyminen alkaa oman temperamentin, persoonallisuuden piirteiden ja omien fyysisten ominaisuuksien kokemisesta. Identiteetti kehittyy aktiivisen pohtimisen, kyseenalaistamisen ja vertaamisen kautta, millainen olen ja millaisiin ryhmiin haluan kuulua.


Lue lisää

Itsetunto

Luonne

Muualla verkossa

Seta/sukupuoli                             

Hurma-lehti

Oiva – hyvinvointiohjelman harjoitus Ajatukset itsestäsi auttaa sinua tiedostamaan ja kyseenalaistamaan ajatuksia, joita liität itseesi. Harjoitus opettaa sinua olemaan hyväksyvä itseäsi kohtaan.

Kirjallisuutta

Fadjukoff, P. 2009. Identiteetti persoonallisuuden kokoavana rakenteena. Teoksessa R.-L. Metsä-pelto ja T. Feldt (toim.) Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset piirteet. Juva: PS-kustannus, 179–193.

Hall, S. 1999. Identiteetti. Suom. ja toim. Lehtonen, M. & Herkman, J. Tampere: Vastapaino.

Irvine, H., Davidson, C., Hoy, K., Lowe-Strong, A. (2009). Psychosocial adjustment to multiple sclerosis: exploration of identity redefinition. Disability and Rehabilitation, 31, 599-606.

Millward, L., Lutte, A., & Purvis, R. (2005). Depression and the perpetuation of an incapacitated identity as an inhibitor of return to work. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 12,565–573.

Rissanen, P. (2015). Toivoton tapaus?: Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 88/2015.

Saresma, T., Rossi, L-M. & Juvonen, T. (toim.) (2010). Käsikirja sukupuoleen. Tampere:Vastapaino.