Transnuoret osaavat jo hakea apua

Sukupuolen korjaushoitoihin hakeutuminen on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti. Lähetteitä tutkimuksiin hoitoja varten kirjattiin vuonna 2013 lähes 300, kymmenen vuotta sitten noin 40.

Kyse ei ole transsukupuolisuuden lisääntymisestä. Sukupuolen moninaisuutta on ollut kautta historian.

– Nuorimpia meiltä neuvoa kysyviä, 13-vuotiaita askarruttaa, voiko niin nuori saada apua ja uskaltaako asiasta kertoa vanhemmille, kertoo Setan Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska.

– Vaikka sukupuolen moninaisuutta on alettu ymmärtää elämään kuuluvina asioina, erityisesti nuorten parissa, yhä on myös suoranaista vihaa ja inhoa. Kun nuoret lukevat netistä vihapuhetta, heitä pelottaa oma tulevaisuutensa. He eivät hahmota, että kyse on vain äänekkäästä vähemmistöstä.

– Aiemmin ihmiset ovat selviytyäkseen pyrkineet elämään transsukupuolisen kokemuksensa kanssa läpi elämän. Nykyisin lisääntynyt tieto auttaa tunnistamaan ja nimeämään omia kokemuksia. Avoimemmassa asenneilmapiirissä ei liioin pelkää menettävänsä esimerkiksi perhettään, työtään tai mainettaan kuten ennen, jos korjaa sukupuolensa

– Ihmisiä ei voi jakaa vain naisiin ja miehiin. Olemme erilaisia siinä, miten naisellisia tai miehekkäitä olemme olemukseltamme ja persoonallisuudeltamme. Tulkinta on sidoksissa myös kulttuurin normeihin. Niitä, jotka jyrkimmin kokevat kehonsa erilaisuutta tai monimuotoisuutta naiseuden ja mieheyden janalla, on 1–6 prosenttia.

Transihmisiä vieroksuvien on syytä ymmärtää, että sukupuoli-identiteetin syntyä ei yrittämällä pysty muuttamaan eikä sitä voi toiselle aiheuttaa. Keskiverto ei ole sama kuin terve tai onnellinen.

Murrosikä toiseen kertaan

Transsukupuolisten ihmisten psyykkiset haasteet ovat jokaisella omanlaisiaan.

– Moni joutuu kokemaan surua siitä, ettei ole voinut valmiiksi syntyä tytön tai pojan kehoon, hylätyksi tulemisen pelkoa ja pelkoa joutumisesta pilkatuksi, syrjityksi tai naurunalaiseksi. Epäaitous ja näytteleminen muiden hyväksynnän saamiseksi kuormittavat ja aiheuttavat oirehtimista, kuvaa Huuska.

– Kun on päättänyt olla oma itsensä, muuttuneisiin rooliodotuksiin voi liittyä sekä iloa että pettymyksiä. Vaikka elää oikean ikänsä mukaan, nuoren iän kehitysvaiheet aktivoituvat uudelleen. Murrosikä tulee toiseen kertaan.

Sukupuolen korjaus vie paljon energiaa. Korjauksen jälkeen identiteetin muutkin osat kuin sukupuoli-identiteetti alkavat taas tulla merkitykselliseksi – mitä muuta on kuin nainen tai mies. Ulostulo oman elämäntarinan kanssa uusille ystäville jatkuu koko elämän ajan.

Parisuhteessa transihmisyyden vaikutus saattaa olla positiivinen, jos asia on ollut tiedossa jo, kun pariskunta on rakastunut.

– Se voi lisätä vetovoimaa tai vapautta määrittää roolit ilman perinteisiä odotuksia. Persoona ja keskinäinen dynamiikkahan lopulta ratkaisevat. Jos transsukupuolisuus tulee yllätyksenä, se voi koko lähipiirissä lapsineen ja sukulaisineen aiheuttaa kriisin.

Sukupuoli-identiteetillä on valtavan suuri merkitys. Kaikki on sukupuolitettua vessassa käynnistä alkaen. Tunne sukupuolesta ja kysymys kuka minä olen herää lapsella jo 3-vuotiaana, kun ympärillä on tyttöjä ja poikia, tätiä ja setiä.

– Jos oma minäkuva ja se mitä toiset sanovat eroavat paljon toisistaan, lapsi ei tiedä, mikä on totta ja hämmentyy. Lapsen sukupuoliristiriita voi näkyä esimerkiksi niin, että lapsi pissaa oman minäkuvan mukaisella tavalla kuin hänellä olisi pojan tai tytön keho. Nuoruusiässä identiteettikysymykset nousevat uudelleen esiin.

Nykyään on tavallista, että lukioikäiset ja sitä vähän vanhemmat nuoret alkavat käsitellä kokemuksiaan ja kertoa sekä kavereille että perheelle itsestään.

– Vanhempien on tärkeintä tukea ja rakastaa lastaan sellaisena kuin hän on, ei ihannekuvaa hänestä, jotta tämä selviää erilaisuuden kokemuksensa kanssa ja oppii luottamaan omiin tuntemuksiinsa. Tuki kantaa aikuisikään asti. Avoimesti kannattaa keskustella myös ennakkoluuloista ja vaaroista, joita lapsi tai nuori ehkä joutuu kohtaamaan.

Lisätietoa
transtukipiste.fi

Sanastoa
•    Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan transihmisiä ja intersukupuolisia.
•    Transihminen on kattotermi, joka tarkoittaa transsukupuolisia, transvestiittejä ja muunsukupuolisia / transgendereitä.
•    Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymäsukupuoltaan. Transsukupuolinen voi korjauttaa kehoaan vastaamaan kokemaansa sukupuolta.
•    Transgender tai muunsukupuolinen tarkoittaa ihmistä, jonka sukupuoli on omanlaisensa yhdistelmä mieheyttä ja naiseutta. Transgender voi kokea itsensä sukupuolettomaksi tai monisukupuoliseksi, eli hän elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella.
•    Transvestiitti on mies tai nainen, joka voi eläytyä kumpaankin sukupuoleen. Hänellä on tarve ilmentää ajoittain sekä miehistä että naisellista puolta itsessään esimerkiksi pukeutumalla, muuttamalla ääntään tai harrastusten kautta.
•    Sukupuoleton tarkoittaa, ettei ihminen samastu mihinkään sukupuoleen.
•    Intersukupuolisuus tarkoittaa synnynnäistä tilaa, jossa sukupuolta määrittelevät fyysiset tekijät tai ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti miehen tai naisen. Lapsella on esimerkiksi epätyypilliset ulkoiset tai sisäiset sukuelimet.
•    Transsukupuolisuus on eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Jälkimmäisessä on kyse siitä, keihin ihminen tuntee vetovoimaa emotionaalisesti ja / tai eroottisesti. Seksuaalisesta suuntautumisesta käytetään yleensä termejä homo-, bi- ja heteroseksuaalisuus.

Kuinka naisesta mieheksi?

•    Transsukupuolisuuden diagnoosi ei sinänsä oikeuta leikkauksiin. Nämä tehdään huomioiden perussairaudet, lääkitys ja muut yleistilaan ja toipumiseen vaikuttavat asiat.
•    Suurin osa mieheksi korjautuvista ei hakeudu ulkoisten sukuelinten korjausleikkauksiin mahdollisten komplikaatioiden ja epävarman lopputuloksen vuoksi. Hormonihoito ja rintojen sekä sisäisten sukuelinten poisto yleensä riittävät.
•    Sukupuolielinten kirurgiset toimenpiteet tehdään kaksivaiheisesti.
•    Ensin poistetaan vagina, kohtu ja munasarjat.
•    Toisessa vaiheessa rakennetaan ulkoiset sukuelimet. Penis ja virtsaputki voidaan tehdä usealla tavalla omista kudoksista riippuen ruumiinrakenteesta ja asiakkaan toivomuksista. Minipeniksen saa pienemmällä operaatiolla klitoriksesta, jonka kärkeen johdetaan virtsaputki. Kivespussit tehdään häpyhuulista ja pakaroiden rasvasta.
•    Erogeeninen tunto säilyy klitoriksessa, joka jätetään uuden peniksen alle. Erektiota varten voidaan asettaa erilaisia implantteja 2—3 vuoden kuluttua peniksen teosta.
•    Kaikki leikkaukset ovat isoja ja vaativat pitkän toipumisajan. Korjaavia leikkauksia voi joutua tekemään. Leikkausten jälkeinen haavojen hoito on työlästä, esimerkiksi yleisten haavainfektioiden vuoksi.

TEKSTI: PÄIVI RAJAMÄKI

Lähteet
Maija Kolehmainen, plastiikkakirurgian erikoislääkäri, HUS
Aino Mattila, psykiatri, osastonylilääkäri, TAYS