Kouluikäinen etenee kohti itsenäistymistä

Kouluikäisen tunnetaitojen kehittymisen peruspilareita ovat

  • Perustarpeista huolehtiminen
  • Hyväksyntä
  • Hellyys ja hoiva  
  • Turvalliset rajat ja niiden valvonta
  • Monipuoliset virikkeet ja mielekkäät harrastukset
  • Ohjattu toiminta
  • Tuki sosiaaliselle kasvulle ja ikäryhmään osallistumiselle.

Kouluikäisen lapsen tunnetaitoja kehittää tuki ja kannustus oman elämänvaiheen tärkeimmissä tehtävissä, kuten koulunkäynnissä, omaksi koetuissa harrastuksissa sekä kaverisuhteissa. Näistä hän kerää onnistumisen kokemuksia, harjoittelee sosiaalisia taitoja ja joutuu myös opettelemaan ajoittain pettymysten käsittelyä.

Ehdoitta hyväksyminen

Rakastaminen ja ehdoitta hyväksyminen on lapsen omanarvon tunteen kehittymiselle ensiarvoisen tärkeää. Jos lapsen käytös aiheuttaa syytä moitteeseen, hänelle on hyvä aina kritiikin lisäksi tehdä selväksi, että häntä rakastetaan joka tapauksessa. Rakkauden ja hyväksymisen menettämisellä ei saa koskaan uhata lasta, tai asettaa sitä hyvän käytöksen palkkioksi.

Sopiva vaatimustaso

Onnistumisen kokemukset koostuvat lapsen suorituksesta, tähän liittyvästä palautteesta sekä luottamuksesta omaan selviytymiseen. Kokiessaan luottamusta ja kannustusta lapsi alkaa itsekin luottaa omiin kykyihinsä. Onnistumisen kokemukset eivät synny yksinomaan suorituksesta ja sen myötä syntyvästä tuloksesta, vaan siitä, miten vanhemmat suoritukseen asennoituvat.

Sopiva vaatimustaso on keskeistä lapsen toimintakyvyn kehittymiselle. Sekä liian korkea että matala vaatimustaso muodostavat riskin taitojen kehittymiselle, mikä voi johtaa vielä aikuisenakin oman suoritustason asettamiseen liian matalalle tai korkealle. Vaatimukset olisi siksi suhteutettava aina lapsen suorituskykyyn, ja lapsen tulisi saada konkreettisia onnistumisen ja hyväksynnän kokemuksia.

Jos lapselta vaaditaan liian vähän, hän onnistuu kyllä tehtävissä. Mutta koska haaste ei ole riittävä, hän ei kiinnostu eikä innostu, eikä koe iloa onnistumisestaan. Tämä voi johtaa aikuisuuteen asti ulottuvaan alisuorittamiseen sekä siihen, että ponnistelu omien tavoitteiden puolesta jää vieraaksi.

Kiittämällä ei myöskään ole tarkoitus ohjata lasta jatkuvasti yhä parempiin suorituksiin. Suoritus muuttuu silloin lasta tärkeämmäksi ja lapsen harteille asetetaan raskaita suorituspaineita. Onkin parempi kehua lasta yrittämisestä ja tekemisestä, kuin suoritusten tuloksista.

Lapsi oppii säätelemään tunteita ja toimintaa

Sisäisen itsesäätelyn avulla palautetaan mielen tasapaino, mikäli se joutuu uhatuksi. Itsesäätelyn keinoja opitaan vähitellen lapsuuden ja nuoruuden aikana. Mielen palautuva tasapaino tarkoittaa sitä, että hyvinvoinnin kokemus palautuu erilaisten koettelevien tapahtumien ja haasteiden jälkeen. Sisäinen itsesäätely on psyykkinen prosessi, joka poistaa mielipahaa, pettymystä, tai surua.

Pettymysten sietämisen opettelu on tärkeä osa itsesäätelyä ja tunnetaitoja.  Lapsen pettymystä ja pettymysten sietokykyä voidaan jossain määrin säädellä antamalla hänelle lempeää, mutta kuitenkin realistista palautetta eri tilanteista.

Pettymyksiltä ei voi säästää tai suojella ketään, koska jokainen joutuu kohtaamaan eriasteisia pettymyksiä elämässään. Lapsen pettymystä ei voi myöskään vähätellä tai kieltää. Hän kaipaa lohduttelua, mukana suremista ja myötäelämistä pienemmissä ja isommissa pettymyksissään, sekä kokemusta hyväksytyksi tulemisesta. Vaikka lapsi tuntisi olonsa kurjaksi, hän huomaa että hänen omien pettymystensä keskellä muiden ihmisten kuva hänestä ei muutu. Tämä on alku myös pettymysten sietämiselle aikuisiässä. Minäkuva ja itsetunto pysyvät, vaikka pettymykset näitä tilapäisesti koettelevatkin.

Päättelyn oppiminen

Lapsen päättelytaitoja voi kehittää monella tapaa. Vanhemmat voivat keskustella lapsen kanssa siitä, mitä päivän mittaan on tapahtunut. Konkreettisten tapahtumakuvausten sijasta (tai näiden lisäksi) pyritään hahmottamaan syitä ja seurauksia. Syiden ja seurauksien paikantamisessa auttavat esimerkiksi seuraavat kysymykset:

  • miksi jokin tapahtui
  • mitkä syyt johtivat tilanteeseen
  • miten ongelmasta selvittiin
  • miten muuten tilanne olisi voitu ratkaista (vaihtoehtoiset ratkaisumallit ja selviytymiskeinot)
  • mitä tilanteesta seurasi.

Päättely ja ajattelu tarkoittavat syiden näkemistä, erilaisten syy – seuraussuhteiden ja vaikutusketjujen hahmottamista. Päättely ja ajattelu ovat myös osa sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja. Esimerkiksi tutkimuksissa on todettu, että aggressiivisen lapsen sosiaalisten taitojen puute on myös päättelykyvyn puutetta. Aggressiivisuus aiheutuu ympäristön tulkitsemisesta virheellisesti, siitä, että toisten käytöksessä nähdään liian usein uhkaa, hyökkäystä ja pahaa tahtoa. Aggressiivisessa suuttumuksessa aggressiolle ei osata ajatella tai kuvitella vaihtoehtoisia, rakentavia käyttäytymismalleja, eikä osata ennakoida käyttäytymisen seurauksia. Jos lapsi on toiminut väärin, hän voi myös itse ahdistua tai pelästyä niin paljon, että ei kykene hahmottamaan syy – seuraussuhteita ja tapahtumaketjuja. Tällöin rankaisemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Selkeys ja johdonmukaisuus

Normien ja odotusten selkeys, ristiriidattomuus ja ääneen lausuminen on tärkeää lapsen opetellessa psyykkisen itsesäätelyn keinoja. Tämä tarkoittaa sitä, että säännöt ja sopimukset ovat niin selviä, että lapsi tietää mitä odotetaan, sekä mitä odotuksista poikkeavasta käytöksestä seuraa.

Jos lapsen käytöstä on syytä muuttaa, toimivin ratkaisu on antaa kannustavaa palautetta tilanteista, joissa hän käyttäytyy hyvin ja onnistuneesti. Esimerkiksi kun arka lapsi on rohkea, tai aggressiivinen lapsi käyttäytyy sopuisasti, tämä tulisi huomioida positiivisesti. Arvostelu johtaa huonommuuden tunteeseen ja se voi aikaansaada helposti myös torjuntareaktion ja päinvastaisen vaikutuksen kuin mitä toivottiin.