Tunnetaitojen perusteet

Kyky havaita ja tiedostaa omia tunteita on tunnetaitojen ja itsetuntemuksen perusta.  Sitä tarvitaan myös toisten tunteiden hahmottamisessa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jos omia tunteita ei pysty näkemään, on hankala ymmärtää toistenkaan tunteita.

Tunteiden ymmärtäminen kattaa myös kyvyn nähdä niiden syitä ja seurauksia.  Jos tunteita ei ymmärrä, tai näe niiden syitä ja seurauksia, jää helposti niiden armoille. Tunteita ymmärtävä taas kykenee tekemään pieniä arjen päätöksiä, eikä erehdy niin helposti elämän suurissakaan valinnoissa.

Kyky ilmaista tunteita

Tunteiden ilmaiseminen ja sääteleminen ovat tunnetaitojen toisiaan täydentävät vastinparit. Tunneilmaisu tarkoittaa kykyä tuoda julki ne tunteet, jotka tarvitsevat ilmaisua. Se tarkoittaa niin kykyä näyttää myönteisiä tunteita kuin kykyä kanavoida hankalia tunteita niin, että ne eivät muutu vahingoittaviksi.

Myönteisten tunteiden monipuolinen näyttäminen luo hyväksyvän, tukevan ja turvallisen ilmapiirin. Turvallisessa ympäristössä on mahdollista näyttää ja käydä läpi myös hankalia tunteita, kuten omaa heikkoutta ja haavoittuvuutta. Kaikkien tunteiden näyttämisen mahdollisuus tekee ihmisen kokonaiseksi.

Tunteiden säätely

Tunteiden säätely on tunteiden hallintaa ja itsehillintää. Se on kykyä käsitellä tunteita sopiviksi paloiksi, niin että ne eivät käy ylivoimaisiksi itselle tai tilanteeseen nähden, eivätkä vahingoita ketään. Säätelystä voi puhua myös tunteiden annosteluna; kykynä kokea ja ilmaista niitä sopivan kokoisina.

Jos ei osaa säädellä tunteita, seurauksena voi olla hallitsemattomia tunteenpurkauksia, ajautumista tunteiden vietäväksi ja vellomista turhan pitkään hankalissa tuntemuksissa.

Kun ei ole tunteiden armoilla, voi toimia paremmin arjessa. Kyky säädellä omia tunteita rakentaa positiivista minäkuvaa, lisää itseluottamusta ja lisää tavoitteellisen toiminnan mahdollisuuksia. Tunteiden taitavat säätelijät ovat helpommin sinut itsensä kanssa, ja he voivat toipua nopeammin myös elämän kolhuista ja pettymyksistä.

Itsehillintä

Itsehillintää tarvitaan niin tunteiden ja tunnekuohujen kuin impulssien ja mielihalujen hallitsemiseksi. Se on kykyä säädellä ja hallita omaa käytöstä iän edellyttämällä tavalla, ja siihen liittyy myös taju sisäisestä kontrollista. Itsehillintä on tärkeä osa omien tunteiden säätelyä.

Mielihalujen ja impulssien säätelyssä tarvitaan taitoa erottaa todelliset tarpeet mielihaluista. Arjessa ei ole aina helppoa erottaa, mitä todella tarvitsee ja mitkä ovat mielihaluja ja mielijohteita. Alun perin todellisen tarpeen tyydyttäminen, kuten nälkään syöminen voi muuttua kylläisyyden saavutettua mielihalun toteuttamiseksi, joka ei ole enää tarpeellista. Jatkuva mielihalusyöminen puolestaan muuttuu kehoa vahingoittavaksi toiminnaksi.

Itsehillintää tarvitaan myös tavoitteiden saavuttamiseksi. Arjen askareet ja tavoitteita kohti ponnistelu edellyttävät kykyä kontrolloida lukuisia herääviä impulsseja ja mielihaluja. Tehtävää helpottavat kuitenkin vahva sisäinen motivaatio, mielekkyys ja tarkoituksellisuus, jotka auttavat suuntautumaan kohti tavoitteita melkein kuin itsestään.

Omien tarpeiden kuuntelu

Perustarpeiden ja myös muiden tarpeiden huomaaminen ja niiden tyydyttäminen on keskeinen tunnetaito. Tämä tarkoittaa käytännössä itsestä huolehtimista. Se on kykyä huomata, milloin on nälkä, milloin väsyttää, milloin tarvitsee fyysistä aktiivisuutta. Yhtä lailla tärkeää on huomioida virikkeitä kaipaava mieli ja muut henkiset tarpeet.

Itsestä huolehtiminen on edellytys toisista huolehtimiselle. Omia tarpeita on ensin osattava kuunnella ja kyettävä tunnistamaan ne, ennen kuin kykenee kuuntelemaan ja huolehtimaan läheisten tarpeista.

Tarpeisiin vastaaminen ja niiden tyydyttäminen oikeaan aikaan tarkoittaa samalla palkitsevien kokemusten, tyytyväisyyden, ilon ja mielihyvän ylläpitämistä elämässä.

Omien tarpeiden kuuntelu on samalla läheisesti yhteydessä jämäkkyyteen ja kykyyn määritellä omat rajat. Kun tietää ensin hyvin, mitä tarvitsee ja toteuttaa omat tarpeet, tulee ilmaisseeksi samalla osan siitä, mitä ei tarvitse tai halua, tai mikä ei tee itselle hyvää. Tämä on nimenomaan omien rajojen näkemistä.

Itsearvostus ja -luottamus

Itsearvostus on tunnetaitojen perusta, joka vaikuttaa monella tapaa muihin tunnetaitoihin. Itsearvostuksen lisääminen on siis ensiarvoisen tärkeää, mikäli tunnetaitoja halutaan kehittää. Hyvä tai huono itsetunto koostuu itsearvostuksen niin myönteisistä kuin kielteisistäkin piirteistä.

Itsen kokemiseen kuuluvat niin välittämisen tunteet kuin arvoväritteiset asenteet. Itsearvostuksen eri puolia ovat muun muassa itsekunnioitus, kyky rakastaa itseä, itsensä hyväksyminen kokonaisuudessaan, tyytyväisyys omaan elämään tai ponnistelu sen muuttamisessa paremmaksi, minäpystyvyys, eli usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin.

Itsensä rakastaminen on koostuu puolestaan merkityksellisen elämän kokemuksesta, kokemuksesta oman olemassaolon tärkeydestä ja mielekkyydestä, mahdollisuuksista vaikuttaa oman elämän kulkuun, omien tarpeiden huomioimisesta.

Jämäkkyys

Jämäkkyys on kykyä määritellä omat itseä suojaavat rajat ja pitää niistä kiinni. Omat rajat ovat fyysisiä ja henkisiä rajoja, suojaavia määrityksiä siitä, mikä on itselle hyväksi ja mikä ei, sekä omien resurssien ja voimavarojen rajoja eri tilanteissa. Jämäkkyys on myös kykyä puolustaa rohkeasti omia näkemyksiä ja viedä aloitteita eteenpäin.

Kun osaa hyvällä tavalla pitää kiinni rajoista, ei anna toisten helposti loukata itseä fyysisesti tai verbaalisesti. Silloin osaa sanoa selkeästi ”ei” tarvittaessa toisille. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, ettei itsekään toimi omaa hyvinvointia heikentävällä tavalla.

Muualla verkossa

Oiva: Hillomunkit, Oiva-hyvinvointiohjelman harjoituksilla voit tutkia, mikä on tunteille ja ajatuksille luontaista, ja miten niiden kanssa voi elää hyvässä sovussa. (oivamieli.fi)