Vauvaikä

Kasvu ihmiseksi ja persoonallisuudeksi alkaa heti vauva-iästä, syntymän jälkeen. Toisaalta jo sikiöikäinen reagoi ympäristöstä kohtuun siivilöityviin ärsykkeisiin, kuten ääniin, ja tunnistaa sikiöaikana opittuja tuttuja ääniä myöhemmin.

Vauvaiässä tärkeitä tunnetaitojen kehittymisen kannalta ovat

  • Ripeä vastaaminen perustarpeisiin
  • Helliminen ja hoiva
  • Sosiaalinen vuorovaikutus
  • Sopivat virikkeet.

Vanhemmat vastaavat vauvan perustarpeeseen olla hoivattu ja rakastettu. Lapsen ei kuulu tämä ansaitakseen tehdä muuta kuin olla olemassa. Hyväksyntään, hoivaan ja hellimiseen ei kuulu vaatia vauvan puolelta mitään suorituksia. Lapsi on sellaisenaan, kaikkine mielentiloineen hyväksytty, eikä hänen tarvitse olla toisenlainen kuin mitä hän on.

Vauva ei kykene erottamaan itseään hyvän- ja pahanolontuntemuksistaan, vaan nämä ovat osa häntä itseään. Niin hyvässä kuin pahassa hän samaistaa itsensä tuntemuksiinsa. Fysiologinen tai muu vaje, esimerkiksi nälkä tai ikävystyminen tarkoittaa käytännössä vauvalle kokemusta siitä että hänellä on paha olo. Hyvä olo puolestaan yhdistyy kokemukseen siitä, että hän on hyväksytty ja arvostettu.

Lasta tulee siis hoitaa ja poistaa paha olo, tarkoittipa tämä sitten nälkää, janoa, väsymystä, yksinäisyyttä tai märkiä vaippoja. Vauva tulkitsee kokemuksen hoidetuksi ja huolehdituksi tulemisesta niin, että hän on hyväksytty ja tärkeä. Tällä tavalla rakentuu myös pohja perustavalle itsetunnolle.

Vauvan tarpeisiin vastaaminen

Vauva ei voi saada liikaa hellimistä, rakkautta ja turvallista suojaa. Nämä ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka, juoma ja puhtaus. Tärkeää on myös vastata oikeassa rytmissä vauvan ilmoituksiin. Vauvaa ei kannata hoitaa liian aikaisin varmuuden vuoksi, vaan silloin, kun hän ilmoittaa tarpeistaan, esimerkiksi nälästä tai väsymyksestä.

Vauva ei myöskään kykene odottamaan kovin pitkään, hänen kuuluu saada kohtalaisen ripeä vastaus, kun hän ilmoittaa tarvitsevansa jotain. Hänen kiukunpuuskistaan ja ilmoituksistaan ei myöskään kuulu rangaista, vaan hän tarvitsee erilaisten tunnepuuskiensa keskellä rauhoittelua ja tyynnyttämistä, hoivaa, säännönmukaista turvaa ja hyväksyntää.

Kasvaessaan vauva tarvitsee myös sitä, että hänelle ilmaistaan turvalliset rajat. Tutkiessaan maailmaa vauva alkaa oppia sallitun ja ei-sallitun rajoja, jotka on tarkoitettu häntä suojelemaan. Hän ei saa koskea sähkölaitteisiin tai pistorasioihin, hän ei saa tunkea suuhunsa multaa pihalla, hän ei saa tukistaa vauvakaveriaan ja niin edelleen.

Vauvan tunnetaitojen kehitys

Empatian kehitys alkaa jo vauvaiässä. Kehityspsykologit ovat havainneet, että jo ennen kuin vauvat ymmärtävät olevansa yksilöitä, ne tuntevat empaattista huolta. Jo muutamia kuukausia syntymän jälkeen vauvat reagoivat ympäröivien ihmisten ahdinkoon aivan kuin se olisi heidän omaansa. Vauvat esimerkiksi itkevät huomatessaan että muut lapset itkevät. Noin vuoden ikäisinä vauvat alkavat ymmärtää, että kyse on jonkun muun hädästä, ei heidän omastaan.

Empaattisen kehittymisen valmiudet ovat kaikilla synnynnäisinä olemassa. Laajat tutkimukset ovat todentaneet, että empatian kehittyminen ja rakentuminen riippuu pääosin vanhempien vuorovaikutustavoista niin lapsen kuin muidenkin ihmisten kanssa. Empatia kehittyykin ensi alkuun perustarpeista huolehtimisen, hoivan, hellyyden ja hyväksymisen seurauksena.

Annettu itsetunto tarkoittaa itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Annetun itsetunnon perusta kehittyy vahvaksi välittömän varhaishoivan ja kokonaisvaltaisen hyväksymisen seurauksena vauvaiässä. Tämän itsetunnon perustan päälle rakentuu myöhemmin suoritusitsetunto, eli se osa itsetuntoa, johon vaikutetaan toiminnalla, suorituksilla ja kyvyillä.

Hyväksytyksi tuleminen on tärkeää jokaiselle. Sellaisenaan hyväksyminen tarkoittaa, että henkilö – niin yhtä lailla lapsi kuin aikuinen – saa olla se, mitä hän on ja saa tuntea ja kokea kaiken sen, mitä hän itsestään löytää. Käytökseltä voidaan sen sijaan odottaa ja vaatiakin asioita, esimerkiksi toisten ihmisten kanssa toimeen tulemista. Pieni lapsi on kuitenkin vielä täysin riippuvainen vanhemmistaan. Lapsi ei opi hyväksymään itseään aikuisenakaan, mikäli hän ei saa hyväksyntää ja hoivaa osakseen varhaislapsuudessa.

Vauvan erilaiset taidot puolestaan kehittyvät ja rakentuvat hoivan, vuorovaikutuksen ja leikin tarjoamien virikkeiden kautta. Niin puheen ja kielen kehittymiseen, liikkumiseen ja hienomotoriseen kehittymiseen, kuten myös sosiaalisten taitojen kehittymiseen hän tarvitsee monipuolisia virikkeitä, jotka sopivat hänen kehitystasolleen.