Ikävä

Ikävä on kaipausta, kaipuuta tai kaihoa jonnekin, tai jonkun luo. Kaiho pitää usein sisällään myönteisiä muistoja, jotka herättävät kaipausta, mutta mielemme on ehkä jo hyväksynyt että niiden aika on mennyt, vaikka ne tuovatkin meille iloa.

Ikävä voi olla tunteena raskas, mutta myös tärkeä todiste siitä, että ikävöivämme asia on meille merkityksellinen. Ikävää voi tuntea kun näkee mielessään mitä voisi olla, ja mikä voisi tuottaa meille iloa jos asiat olisivat toisin. Ikävä saattaa myös saada meidät toimimaan, hakeutumaan ikävämme kohteen luokse.

Joskus ikävä on kipeä asia mielessämme, ikävän kohde on ehkä tavoittamattomissa, joskus lopullisesti. Silloin voi tuntua siltä, että tekisi mitä tahansa välttyäkseen tuntemasta jatkuvaa ikävää, jolle ei näy loppua. Menetyksen hyväksyminen voi tuntua mahdottomalta. Ikävä on kuitenkin osa meitä, kaikki kokemamme jättää meihin jälkensä, ja ikävää voi tuntea vain jos on kokenut jotain ainutlaatuista, jotain minkä muistoa ei haluaisi kuitenkaan antaa pois.