Pelko

Huoli – Ujous – Nolous – Ahdistus – Lamaannus

Pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. Erilaiset vakuutukset, sosiaaliturva, palohälytin tai ennakoiva elämän suunnittelu, ovat järkeviä pelon tai epävarmuuden hallintakeinoja. Onkin sanottu, että pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Pelon voimakkuus voi vaihdella lievästä pelosta, kuten esimerkiksi epävarmuudesta tai jännityksestä aina paniikkiin asti. Pelkojen kohteet ovat monenlaisia. Niin omassa menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessa voi olla pelkoa herättäviä asioita. Menneisyydessä koetut pelot voivat ulottua nykyisyyteen asti tai muuntua uudenlaiseen muotoon.

Joku pelkää luonnonilmiöitä ja luontoa, kuten pimeää, ukkosta, myrskyä, sekä eläimiä tai hyönteisiä. Myös ennakoimatonta tulevaisuutta, menetyksiä ja pettymyksiä tai onnettomuutta voi pelätä. Pelko on hankala tunne, eikä sitä ole helppoa kohdata. Jos pelkäävältä puuttuu riittäviä keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa, se voi olla helpompaa torjua ja työntää syrjään kuin kohdata sitä.

Torjuttu pelko vaatii naamiokseen toisia vahvoja tunteita. Pelkoa on mahdollista tukahduttaa esimerkiksi voimakkaan vihamielisyyden taakse. Toisenlaisten ihmisten halveksiminen voi näkyä päällepäin heihin suuntautuvana vihana, mutta sen taustalta voikin löytyä pelkoa tai epävarmuutta omasta identiteetistä. Joskus pelon tunteet voivat taas kätkeytyä esimerkiksi ylihuolehtimisen ja ylihoivaamisen, tai suorittamisen ja täydellisyyden tavoittelun taakse.