Pettymys

Ihmiset kokevat omat pettymyksensä aina omasta näkökulmastaan. Toinen ei voi ulkopuolelta päätellä menetysten suuruutta tai merkitystä. Toiselle vähäpätöiseltä vaikuttava asia voi olla toiselle lähes elämän ja kuoleman kysymys, tai viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän. Siksi kenenkään pettymyksiä ei tulisi koskaan vähätellä, aliarvioida tai kieltää.

Ihmisellä on toisaalta oikeus kokea juuri niitä tunteita, joita hän menetyksen takia kokee.  Mutta jos pettymys on niin voimakasta, että se vaikeuttaa arjessa selviytymistä, lamauttaa toimintakyvyn tai johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen, on hyvä hakea ulkopuolista apua vahingoittaviin tunteisiin.

Kyky lohduttaa itseä tai tukea toista pettymyksissä on ensiarvoisen tärkeää. Myötätunto, kuunteleminen ja lohduttaminen toimivat, olipa kyse lapsen tai aikuisen pettymyksestä.
Suru, viha ja turhautuminen liittyvät usein läheisesti pettymykseen. Ensijärkytyksen jälkeen pettymyksestä voi kummuta voimakastakin vihaa ja turhautumista. Ne irrottavat pettymyksen kokeneen ihmisen pettymyksen kohteesta, ja ovat ymmärrettäviä reaktioita. Koska ne pitävät sisällään voimakasta tunne-energiaa, niitä on hyvä purkaa puhumalla tai fyysisellä toiminnalla. Viha ja turhautuminen eivät saa kuitenkaan johtaa itsen tai toisten vahingoittamiseen. Tämä vain johtaisi kielteisten tunteiden moninkertaistumiseen.

Pettymyksen käsittelyyn tarvitaan lisäksi aikaa ja kärsivällisyyttä. Isojen pettymysten käsittely voi kestää kauankin. Sille tulisi varata riittävästi aikaa, eikä kasata liikaa asioita elämään.

Pettymys on menetyksistä ja takaiskuista nouseva hankala ja haastava tunne.

  • Menetyksen tunteita ei tule aliarvioida tai vähätellä, mutta ei myöskään tarpeettomasti liioitella.
  • Pettymyksen kokenut ihminen tarvitsee usein kuuntelemista, lohdutusta, hoivaa ja tukea.
  • Pettynyt ihminen kaipaa konkreettisia merkkejä siitä, että hänet hyväksytään ja hänestä välitetään omana itsenään; menetykset koettelevat joskus huomattavasti itseluottamusta.
  • Jos pettymys johtaa pitkäkestoiseen toimintakyvyn lamautumiseen tai itsetuhoisuuteen, tarvitaan ulkopuolista apua.
  • Pettymykseen liittyy usein toisia haastavia tunteita, kuten turhautumisen tunnetta, surua ja vihaa, jotka tarvitsevat purkamista ja kanavointia.
  • Pettymykseen liittyvä viha ei oikeuta vahingoittamaan ketään, ei myöskään itseä. Menetys aiheuttaa jo muutenkin kärsimystä. Vahingoittaminen vain lisää sitä eikä ratkaise mitään.
  • Pettymysten kanssa tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Suuria menetyksiä ei käsitellä hetkessä.

Kukaan ei voi välttyä erilaisilta suuremmilta ja pienemmiltä pettymyksiltä ja turhauttavilta tilanteilta, joissa tavoitteet eivät vastoin oletuksia toteudukaan. Mikäli turhautumien ja pettymysten sietokykyä kykyä kehitetään, ristiriitatilanteissa luoviminen käy huomattavasti vaivattomammaksi. Sietokyvyn kasvattaminen on käyttökelpoinen taito niin lapselle kuin aikuiselle.