Masennus on yleisin ikäihmisten mielenterveysongelma

Masennus on yleisin ikäihmisten mielenterveysongelmista. Ikääntyneillä se on yleensä yhteydessä ahdistuneisuuteen. Menetykset ja kriisit, surematon suru sekä sosiaalisen verkoston supistuminen ja yksinäisyys voivat kukin aiheuttaa ahdistuneisuutta ja laukaista masennuksen.

Masennus ei liity itsestään selvästi vanhenemiseen. Suru, alakulo ja yksinäisyys kuuluvat ajoittain elämään - ne eivät ole sama asia kuin sairaus nimeltään masennus.

Ikäihmisen masennuksen erityispiirteitä

Ikäihmisen masennusta ei ole aina helppoa tunnistaa. Se voi ilmetä lähes kokonaan fyysisinä oireina, kuten ruokahaluttomuutena, painonlaskuna, epämääräisenä kipuiluna sekä ruuansulatushäiriöinä. Ärtyneisyys ja alkoholin liikakäyttö voivat peittää mielialan muutokseen liittyviä oireita.

Fyysisten oireiden korostuminen voi hämätä jopa terveydenhuollon ammattilaista. Ikäihminen ei välttämättä aina hahmota mielenalan muutoksia osaksi sairautta tai koe luontevaksi puhua niistä lääkärin kanssa mielenterveyden häiriöihin liittyvän häpeän takia.

Moniin somaattisiin, pitkäaikaisiin sairauksiin liittyy kohonnut masennusriski, etenkin jos niihin kuuluu raskaita hoitoja. Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota iäkkäiden asiakkaitten mielen tukemiseen diagnosoinnin ja hoidon yhteydessä. Jotkut sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, sydänleikkaukset, muistisairaudet sekä Parkinsonin tauti, ovat itsessään riskitekijöitä masennuksen puhkeamiseen.

Kuinka hoitaa ikäihmisen masennusta?

Masennusoireiden yleisyys ikääntyneillä on huolestuttavaa, mutta ikäihmisten masennuksen lievien muotojen hoito tehokasta, jos apua saadaan ajoissa.

Hoitamaton masennus heikentää kykyä pitää huolta itsestä, mikä lisää terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisen riskiä. Masennus vähentää kiinnostusta liikunnan harrastamiseen, vaikka se olisi tehokas mielialaa nostava hoitokeino.

Masennuksen hoito sisältää sekä keskustelu- että lääkehoitoa. Pelkkä lääkehoito ei aina ole riittävä ja asianmukainen hoitokeino – ei ikäihmisillekään. Keskusteluapua antaa yleensä terveyskeskuslääkäri tai psykiatrinen sairaanhoitaja. Ikääntynyt ihminen voi hakeutua psykoterapiaan, mutta KELA ei tue yli 67-vuotiaiden psykoterapeuttista kuntoutusta.

Lieviin masennustiloihin suositellaan sosiaalisten suhteiden vahvistamista ja toiminnan lisäämistä. Apua saattaa löytyä harrastuksista ja muiden ihmisen seurasta. Tärkeää on, että toiminta on sopivaa ja mieleistä.

Läheisten tuki on aina tärkeää. Masennusta sairastavat ikäihmiset tarvitsevat usein konkreettista apua, johon voi kuulua esimerkiksi lääkkeiden ottamisesta ja syömisestä huolehtiminen.

Lisätietoa ikääntyvien mielenterveyden edistämisestä