Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Pääasiallisina oireina mieleen tunkeutuvat ajatukset ja toiminnot, joita on pakonomaisesti suoritettava.

Pakko-oireisesta häiriöstä on kyse silloin, kun oireet ovat toistuvia ja jatkuvia ja ne aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai kärsimystä. Pakko-oireista häiriötä luonnehtii myös pakollisten ajatusten ja toimintojen liiallisuus ja epärealistisuus.

Yleisimpiä pakkoajatuksia ovat likaantumisen pelko, tartunnan saamisen pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Ihminen saattaa jatkuvasti pelätä likaantuvansa tai saavansa jonkin tarttuvan taudin. Hän saattaa myös epäillä jatkuvasti aiheuttavansa jonkin vakavan vahingon, esimerkiksi tulipalon.

Symmetrian tarpeesta kärsivä ihminen taas haluaa, että esineet ovat tietyssä järjestyksessä tai että asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä, muuten hän ahdistuu. Pakkoajatukset voivat olla myös jatkuvaa huolta omasta terveydestä, tiettyjen sanojen pakonomaista toistelua tai seksuaalisuuteen liittyviä, väkisin mieleen tunkevia ahdistavia mielikuvia tai ajatuksia.

Tavallisimpia pakkotoimintoja ovat tarkistaminen ja peseminen. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä saattaa esimerkiksi tarkistaa kymmeniä kertoja, että kahvinkeitin on pois päältä. Myös usein toistuva peseytyminen, esimerkiksi käsien erittäin usein toistuva pesu tai muu epätavallisen usein toistuva peseytyminen ovat tavallisia pakkotoimintoja. Joskus peseytymiseen liittyy pitkiä ja monimutkaisia rituaaleja, jotka on pakko suorittaa tietyssä järjestyksessä. Pakko-oireista kärsivä ajattelee, että jos hän jättää toteuttamatta pakkotoiminnot, tapahtuu jotain pahaa.

Aikuinen pakko-oireista kärsivä tiedostaa yleensä itse ongelman

Moni pakko-oireista kärsivä tiedostaa, että esimerkiksi uuni ei ole päällä ja hän voisi aivan hyvin lähteä töihin tai kouluun, mutta ei siitä huolimatta kykene olemaan tarkistamatta uunia yhä uudelleen. Lievät pakko-oireet ovat varsin tavallisia erityisesti lapsilla ja nuorilla, mutta tiheästi esiintyessään pakko-oireet vievät runsaasti aikaa ja hankaloittavat arkea ja ihmissuhteita huomattavasti. Pakko-oireista kärsivillä on keskimääräistä useammin taipumuksia paniikkikohtauksiin ja häiriö voi johtaa tai se voi liittyä masennukseen.  

Pakko-oireista kärsivät odottavat turhan kauan ennen hoitoon hakeutumista

Pakko-oireinen häiriö kehittyy useimmiten hitaasti. Oireyhtymästä kärsivä saattaa hävetä oireitaan tai hän ei tiedä saatavilla olevasta hoidosta. Nämä asiat saattavat olla syinä siihen, että pakko-oireista kärsivät hakeutuvat usein hoitoon vasta 7-10 vuoden päästä ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta. Pakko-oireista häiriötä voidaan hoitaa tehokkaasti lääkehoidolla, psykoterapialla sekä näiden yhdistelmällä.