Anoreksiaa sairastavan itsetuntoa määrittää laihuus

Anoreksiaan sairastunut normaalipainoinen henkilö on omasta mielestään lihava ja alkaa laihduttaa syömällä liian vähän ja liikkumalla paljon. Hän ei kykene eikä halua lopettaa laihduttamista, jolloin paino laskee pituuteen nähden vaarallisen alhaiseksi. Anoreksian diagnostisia kriteerejä ovat muun muassa voimakas lihomisen pelko, painon lasku alle 85 %:iin normaalipainosta, vakavan alipainoisuuden kieltäminen ja naisilla kuukautisten pois jääminen.

Anoreksiaa sairastavilla on usein pakonomaisia tapoja suhtautua ruokaan ja liikkumiseen. He saattavat esimerkiksi syödä vain tiettyjä ruoka-aineita ja vältellä jyrkästi toisia.

Anoreksiaan voi sairastua kuka vain: lapset, nuoret, aikuiset, iäkkäät, naiset ja miehet. On kuitenkin huomattu, että anoreksiaan sairastuvat muita useammin ahkerat, älykkäät ja kunnianhimoiset tytöt. Sairastuneille voi myös olla tavallista vaikeampaa ilmaista kielteisiä tunteita, kuten pettymystä ja vihaa. Sairastuneet asettavat usein itselleen korkeita tavoitteita usealla elämänalueella ja vaativat itseltään hyvin paljon. Laihuudesta tulee itsearvostuksen lähde ja painon nousu aiheuttaa voimakkaita alemmuuden ja huonommuuden tunteita. Masennus edeltää joskus anoreksiaan sairastumista. Masennusta saattaa ilmetä myös yhtä aikaa anoreksian kanssa.

Sairastumiseen saattavat vaikuttaa media ja lähiympäristön asenteet

Kulttuurissamme hoikkuus yhdistetään usein menestymiseen ja onnellisuuteen. Kauneusihanne on olla alle normaalipainoinen. Laihduttaminen voi alkaa tuntua ratkaisulta omiin ongelmiin ja alussa se saattaakin tuoda kokemuksen hallinnan tunteesta. Sairaalloinen ja pakonomainen laihduttaminen on kuitenkin sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle vaarallista.

Laihduttamisen voi laukaista elämänmuutos, kuten ero tai koulunvaihto tai esimerkiksi jonkun muun ihmisen tekemä huomautus omasta ulkonäöstä.

Tutkimusten mukaan sairastuneiden sukulaisilla on keskivertoa enemmän anoreksiaa. Suvussa siirtyvät tavat ja asenteet selittävät luultavasti osittain korkeampaa sairastumisalttiutta. Kaksostutkimusten perusteella anoreksiaan näyttää liittyvän myös perinnöllistä alttiutta.

Suurin osa sairastuneista toipuu hyvin

Anoreksia on hyvin vakava sairaus, johon liittyy myös kuoleman vaara. Onkin tärkeää hakeutua hoitoon ajoissa. Yleensä hoito toteutetaan avohoitona, mutta vakavimmissa tapauksissa tarvitaan myös osastohoitoa sairaalassa. Esimerkiksi laihduttamisen seurauksena vaarallisen alhaalle pudonnut pulssi tai verenpaine, aineenvaihduntatasapainon häiriöt tai muutokset EKG:ssä (sydänfilmi) tai vakavat mielenterveyden ongelmat ovat sairaalahoidon perusteita. Hoidon tavoitteena on korjata aliravitsemustila sekä saada syömiskäyttäytyminen normaaliksi ja psyykkiset oireet häviämään. Tavoitteena on siis vaikuttaa sekä ravitsemukseen että mielentilaan.

Tavallisesti hoito toteutetaan yhteistyössä sairastuneen ja tämän perheen sekä mahdollisesti koulun kanssa. Sairastuneen kanssa tehdään ravintoon ja liikuntaan liittyviä sopimuksia ja hänen painoansa tarkkaillaan. Kun hoito etenee, siirrytään keskusteluissa sairastuneen ajatuksiin ja tunteisiin painon kontrolloimisen sijaan.

Anoreksiaa sairastavat voivat tarvita muun hoidon lisäksi yksilö- tai perheterapiaa. Jos anoreksiaan liittyy masennus, voi lääkehoidosta olla hyötyä. Toipumista voivat edistää lisäksi erilaiset toiminnalliset ryhmät.

Vaikka anoreksia on vakava sairaus, suurin osa sairastuneista toipuu hyvin. Sairauden on tutkittu kestävän suomalaisnaisilla keskimäärin kolme vuotta. Tänä aikana sairaus saattaa rajoittaa huomattavasti normaalielämää, mutta anoreksiasta toipuneiden on havaittu osallistuvan aivan samalla tavalla työ- ja opiskeluelämään sekä seurustelevan ja hankkivan lapsia kuin muut ikäisensä.