Elokuvaohjaaja Arto Halonen: Kiusaaminen pitää pysäyttää

Arto Halonen.

Vietin lapsuuteni joensuussa keskiluokkaisessa perheessä, vanhempien ja siskon kanssa. Varsinkin murrosiässä koin olevani aika lailla erilainen kuin he.

Yläasteella kuuluin alun perin luokan sisäpiiriin ja johtajiin. Sitten he kääntyivät minua vastaan ja aloittivat koulukiusaamisen, joka jatkui koko yläasteen. Seitsemännellä luokalla kiusaaminen oli pahinta.

He eristivät minut porukasta ja osoittivat inhoaan eri tavoin. Kukaan muukaan ei uskaltanut olla kaverini luokassa, eikä myöskään koripallojoukkueessa, jossa pelasin. Osa kiusaajista pelasi samassa joukkueessa. He osasivat toimia suunnitelmallisesti ja annostelivat kiusaamista. Koripallojoukkueessa kiusaaminen oli lievempää, koska olin tärkeä pelaaja.

Kotona en puhunut kiusaamisesta mitään. Siskoni tiesi siitä, ja jotain päätyi vanhempienkin tietoon. Mutta en olisi antanut heidän puuttua asiaan, häpeä oli niin suurta.

Kun aloin harrastaa koripallon lisäksi yleisurheilua, sain itselleni uusia tuttavuuksia ja uuden, kiusaamisesta vapaan yhteisön.

Minulla oli myös pari vuotta vanhempi, taiteesta ja musiikista kiinnostunut kaveri, joka kävi toista koulua. Hänestä tuli selviytymiseni kannalta ratkaisevan tärkeä ihminen. Meillä oli musiikkiin, sanoittamiseen ja kirjoittamiseen liittyviä taideprojekteja, ja haaveilimme leffanteosta. Sain viettää hänen kanssaan tavallista nuoruusaikaa, ja samalla luovat, taiteelliset puoleni pääsivät kehittymään.

Kiusaaminen oli minulle niin arka asia, etten ottanut sitä ystäväni kanssa puheeksi. Kun vihdoin aikuisiällä puhuimme asiasta, paljastui, ettei hän tiennyt siitä mitään. Hän ihmetteli, miksi en ollut kertonut.

Uhriksi suostuminen vaurioittaa

Itsekin olin ollut levoton ja tullut kiusanneeksi muita. Kiusatuksi tuleminen pysäytti, ja aloin nähdä toisia empaattisemmin, vaikkakin paljon pienempi pysäytys olisi riittänyt.

Kokemus vaikuttaa vieläkin jossain määrin sosiaalisissa suhteissa. Omasta kokemuksestani sanoisin, että kiusaaminen pitää yrittää pysäyttää, tavalla tai toisella. Itse en tehnyt sitä tarpeeksi.

Kiusaamisen kohteeksi joutuvan pitäisi yrittää välttää kaikin keinoin uhriksi asettautumista. Tavallaan kuulostaa ylevältä, että yrittää ottaa asiat vastaan tai asettautua niiden yläpuolelle, mutta uhriksi suostuminen vaurioittaa enemmän kuin auttaa. Tärkeintä on pitää kiusaamisesta ääntä ja tehdä tiettäväksi: tämä on väärin, tämän pitää loppua.

Kiusaajille pitäisi saada perille viesti, että he voivat joutua itse kiusaamisen kohteeksi, ja että sen seurauksena voi sairastua, varsinkin jos kieltää tapahtuneen. Mutta siitä ei pääse eroon, vaan se kulkee aina sisällä ja mukana.

Omista kiusaajistani kaikki muut paitsi yksi ovat pyytäneet anteeksi, eikä hän edes pysty myöntämään, että kiusaamista tapahtui.

Oma paikka löytyi taiteesta

Elokuva­ohjaajana olen itseoppinut. Opiskelin kauppaoppilaitoksessa, kun innostuin elokuvien tekemisestä amatööripohjalta. Kahdessa vuodessa syntyi 12 lyhyt­fiktiota ja yksi dokumentinpätkä. Ensimmäinen oli koulukaverini kanssa tehty humoristinen lyhyt­elokuva tv:n haitoista.

Taidot karttuivat tekemällä, ja 22-vuotiaana päädyin elokuvatyön opettajaksi lasten ja nuorten kuvataideoppilaitokseen. Pohjois-Karjalan läänitaiteilijaksi minut valittiin 24-vuotiaana. Kun oma paikka taiteentekijänä löytyi, samalla perheeni kanssa välit normalisoituivat. He ymmärsivät paremmin, millainen olin.

Olen saanut ohjata viime vuosina sekä fiktiota että dokumentteja. Luova työ elokuvien ohjaajana on motivoivaa. Minulle on tärkeää nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja, ongelmia ja muutoksia. Ilman mahdollisuutta siihen kokisin käyttäväni aikaani tyhjään.

Tosin elokuvamaailmassa kärsivällisyyttäkin koetellaan. Kun rahoituksesta ja menestyksestä käydään jatkuvaa veristä, vaikkakin piiloteltua kilpailua, on oltava tarkkana, ettei muutu negatiiviseksi.

Raskasta on myös rahoituksen odottelu vuosikausia tai rakkaista ideoista luopuminen. Meni 12 vuotta, ennen kuin mielenterveyspotilaasta kertova Prinsessa-elokuva sai lopulta rahoituksen.  Kun viimein pääsin ohjaamaan sen, siitä tuli Suomen katsotuimpia elokuvia.

Uusi näkökulma kiusaamiseen

Elokuva kiusaamisesta oli mielessä pitkään. Meni vuosia, ennen kuin kykenin työstämään aihetta. Halusin myös löytää siihen uuden näkökulman.

Kauhajoen koulusurmien jälkeen Suomen Kuvalehdessä oli haastattelu Laurista, joka toivoi voivansa ehkäistä puheenvuorollaan uusia kouluampumisia sekä auttaa toisia hakemaan apua. Löysin jutun sosiaalisesta mediasta Hyvinkään ammuskelun yhteydessä. Laurin tarinassa oli niin paljon ulottuvuuksia, että päätin tarttua siihen. Seurauksena syntyi elokuva Valkoinen raivo.

Tapani uppoutua työntekoon voi liittyä osin näyttämisenhaluun, reaktiona lapsuuteni kokemuksiin. Miten mielenkiintoista työ voikin olla, se ei saa kattaa kaikkea elämässä.

Maantiepyöräily tyhjentää tehokkaasti pään, ja ystävät rikkovat hyvällä tavalla työkeskeisyyttäni. Myös isäksi tuleminen on ollut iso, positiivinen muutos, jonka ansiosta arkeen on löytynyt tasapaino ja säännöllisyys. Viisivuotiaan poikamme huoltajuus on jaettu molempien vanhempien kesken.

En ole varsinaisesti uskonnollinen, vaan pikemminkin henkinen ihminen.  Hyvä taidekin voi saada aikaan henkisen kokemuksen, ja siitä kumpuava vahva tunne-energia viedä näkymättömille alueille.

Haluan haastaa itseäni jatkuvasti olemaan omien arvojeni kaltainen ja näkemysteni takana. Haluan myös analysoida itseäni realistisesti, ja näen paljonkin varaa kehittyä ja kasvaa. Mutta liian pitkät loikat eivät ole kovin realistisia. Etenen mieluiten pienin askelin.
 


Arto HalonenKUKA? Arto Halonen

Ammatti elokuvaohjaaja

Asuinpaikka Helsinki

Ikä 52 vuotta

Perhe 5-vuotias poika

Harrastus maantiepyöräily

Juttu on julkaistu Mielenterveys-lehdessä 1/2016.

 

Lue lisää

Koulukiusaaminen vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen

Koulukiusaamisen kohteeksi voi joutua kuka tahansa

Palaako lapsuuden koulukiusaaminen mieleen vielä aikuisena?

Minua tai kaveriani kiusataan koulussa

Lapseni kiusaa, mitä teen?

Suomen Mielenterveysseuran ja Koulukinon laatimat oppimateriaalit Koulukinon sivuilla.