Onko minulla oikeus surra?

Äänioikeudettomaksi suruksi kutsutaan olosuhteita, joissa ihminen kokee menetyksen ilman, että hänellä on sosiaalisesti tunnustettua oikeutta surra sitä.

Äänioikeudeton suru ilmenee esimerkiksi kyvyttömyytenä puhua kokemastaan surusta ja puuttuvina mahdollisuuksina saada vaikeaan elämäntilanteeseen tukea.

Suremisesta puhuttaessa puhutaan tavallisesti perheestä ja lapsista, mahdollisesti myös läheisistä ystävistä. Jokaisessa yhteiskunnassa on muodostunut tiettyjä käytäntöjä siitä, kenen odotetaan surevan ja millä tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, ketkä saavat sairaslomaa ja kuinka kauan läheisensä kuoltua.

Koska surua ei ole diagnosoitu sairaudeksi, lääkärit kirjoittavat sairaslomaa esimerkiksi ”akuutin stressireaktion” perusteella. Jossain työehtosopimuksissa voi olla myös maininta sairasloman myöntämisestä omaisen kuoleman perusteella. Lapsen tai puolison kuoleman jälkeen annettava sairasloma saattaa esimerkiksi olla pidempi kuin vanhemman kuoleman jälkeen. Yhteiskunnan tapa normittaa surun kestoa ja tunnustaa vain tiettyjen ihmisryhmien oikeus surra voi aiheuttaa suurta tuskaa.

Äänioikeudetonta surua saattavat kokea esimerkiksi:

Abortin tehneet

Abortin yhteydessä koetaan lähes poikkeuksetta surua. Siitä huolimatta abortin sureminen on edelleen tabu yhteiskunnassamme. Tähän vaikuttavat abortin vastaiset ideologiat, jotka leimaamalla abortin itsekkääksi valinnaksi jättävät huomioimatta naisen vaikean elämäntilanteen ja sivuuttavat hänen kokemansa surun. Abortin yhteydessä koetaan yleensä surua sekä tapahtumaa että sen jälkeen. Suruun sekoittuu usein syyllisyyden tunteita. Abortin tehneellä naisella tulisi olla oikeus ilmaista suruaan ilman pelkoa ulkopuolisten ihmisten moraalisista näkemyksistä.

Lapsensa adoptioon antaneet

Lapsensa adoptioon antaneiden suru voi jäädä huomioimatta. Ulkopuoliset saattavat ajatella, että koska lapsen adoptoitavaksi antaminen on yleensä jossain määrin vapaaehtoista, niin siitä ei koettaisi surua. Saatetaan myös ajatella, että koska adoptiossa biologisten vanhempien oikeudet ja velvollisuudet katkaistaan juridisesti, niin tunnesiteiden olisi loputtava samalla. Luonnollisesti ihminen ei pysty itse päättämään tämän kaltaisten tunnesiteiden loppumisesta. Suru saattaa jatkua pitkäänkin lapsen pois antamisen jälkeen.

Keskenmenon kokeneet

Keskenmenon kokeneet äidit ja isät kuvaavat usein jääneensä vaille kaipaamaansa tukea. Keskenmeno on saattanut tuntua hartaasti odotetun lapsen menettämiseltä, mutta terveydenhuollossa siihen on suhtauduttu fysiologisena tapahtumana. Alle 22 -viikkoiselle sikiölle ei myöskään ole Suomessa tapana järjestää hautajaisia, joten tapahtumaan käsittelemiseen ei ole edes olemassa kulttuurisia rituaaleja. Joskus tunteiden jakaminen on vaikeaa myös oman puolison kanssa. Keskenmeno voi olla sekä isälle että äidille rankka asia, surua vain ilmaistaan eri tavoilla... Parhaassa tapauksessa pariskunta pystyy tukemaan surussa toisiaan.

Homoseksuaalisessa suhteessa elävät

Homoseksuaalisessa suhteessa elävien on vielä tänä päivänä joskus vaikea saada läheisten tukea surussaan. Esimerkiksi jos parisuhteen toinen osapuoli kuolee tai pariskunnalle tulee ero, sureva puoliso saattaa jäädä yksin surunsa kanssa.

Ystävät, työtoverit ja koulutoverit

Ystävät, työtoverit ja koulutoverit saatetaan sivuuttaa surijoina esimerkiksi siksi, että he eivät kuulu ydinperheeseen tai sellaisen kuvitelman takia, etteivät lapset olisi halukkaita käsittelemään surua. Esimerkiksi ystävien saatetaan odottaa tukevan perhettä surussa, vaikkei heillä itsellä olisi välttämättä enempää voimia.

Alkoholistin tai narkomaanin läheiset

Kuolleen alkoholistin tai narkomaanin läheiset saattavat pahimmassa tapauksessa kuulla jopa epäasiallisia kommentteja: ”se oli sellainen ihminen, ettei sitä kannata surra”.  Joskus läheisten suruun voikin jopa sekoittua helpotuksen tunteita, jos esimerkiksi tilanne kotona on ollut pitkään vaikea, päihdeongelma on muuttanut henkilön persoonallisuutta tai henkilö on ollut väkivaltainen. Jokaisella on kuitenkin joka tapauksessa oikeus surra ja tehdä se haluamallaan tavalla.

AIDSiin kuolleen läheiset

HIV-tartunta saattaa edellee tuntua sairastuneesta itsestään tai hänen läheisestään häpeälliseltä. Mielikuvat johtuvat todennäköisimmin sairauden alkuaikoina saamasta leimasta. HIV-tukikeskus tukee AIDSin uhrien ohella myös heidän läheisiään.

Kehitysvammaiset

Kehitysvammaiset saatetaan sivuuttaa surijoina, heidän ulkopuolisen avun tarvettaan ei välttämättä huomata eikä heille tarjota keinoja käsitellä suruaan.

Entisen puolison menettäneet

Entisen puolisonsa menettäneet saattavat tuntea voimakasta surua siitä huolimatta, että parisuhde olisi katkennut jo vuosia sitten. Entiset puolisot eivät välttämättä ole tervetulleita esimerkiksi hautajaisiin tai he eivät saa ymmärrystä nykyiseltä puolisoltaan. Surun rajuus saattaa yllättää entisen puolisonsa menettäneitä.

Lemmikkieläimen menettäneet

Lemmikkieläin voi olla lapsen ohella myös aikuiselle ihmiselle hyvin tärkeä. Silti varsinkin lemmikkejä itse omistamattomat saattavat paheksua lemmikin menettäneen surua: ”se oli vain koira.” Kuitenkin lemmikin itse menettänyt tietää parhaiten sen, mitä lemmikki hänelle merkitsi.

Terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstö mukaan lukien esimerkiksi psykoterapeutit ja sosiaalityöntekijät

Hoitotyöntekijöiden mahdollisesti kokema suru asiakkaan kuolemasta on hyvin vaiettu aihe. Työntekijöiden oletetaan pitävän itsensä erillään asiakkaasta tunnetasolla. Työntekijä on kuitenkin saattanut toimia vuosia yhteistyössä asiakkaan kanssa. Asiakkaan kuolema saattaa aiheuttaa kaipauksen ohella myös voimakkaita epäonnistumisen tunteita.

Äänioikeudetonta surua kokeva saattaa jäädä vaille lähipiirin tukea tai kokea muuten, ettei hänen suruaan tunnusteta oikeutetuksi. Äänioikeudetonta surua kokeva ei kuitenkaan koskaan ole tilanteessaan yksin. Samassa tilanteessa on monia ihmisiä, joiden kanssa surun jakaminen saattaa olla mahdollista. Erilaisia menetyksiä kokeneet saattavat olla perustaneet vertaistukiryhmiä tai esimerkiksi keskustelevat tilanteestaan internetissä