Lasta ei ole hyvä kuormittaa taloushuolilla

Aikuisten tehtävä on turvata lapsien mahdollisuus olla lapsia. Lapsia kannattaa rasittaa mahdollisimman vähän aikuisten maailmaan kuuluvilla huolilla.

Lapset eivät myöskään välttämättä ymmärrä, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa moniin aikuisten maailman asioihin, joten ainakaan toteutumattomilla uhilla, kuten mahdollisella työttömäksi jäämisellä lasta ei kannata rasittaa.

Jos uhat ovat kuitenkin jo ehtineet toteutua, lapsille kannattaa kertoa tapahtuneesta todenmukaisesti, mutta ilman tarpeettomia yksityiskohtia. Enemmän asiasta kannattaa halutessa puhua esimerkiksi ystävän, sukulaisen, vertaisen tai ammattiauttajan kanssa. Talousongelmat luultavasti kuitenkin vaikuttavat lapsen elämään monella tavalla ja siksi hänen on parempi tietää, mistä on kyse. Näin hän ymmärtää, miksi hän ei voi esimerkiksi harrastaa jotain samaa asiaa kuin joku ystävistään.

On hyvä yrittää välttää vetämästä lasta mukaan omiin vaikeuksiin. Lapselle tulee yrittää turvata mahdollisimman normaali lapsuus. Tämä tarkoittaa myös itsestä huolehtimista eli sitä, että lapsen ei tarvitse pelätä vanhempansa puolesta. Lapselle voi osoittaa, että lopulta talousvaikeuksissa on kuitenkin kyse vain materiasta, ei rakkaudesta. Lapsen on hyvä ymmärtää, että ihmissuhteet ovat paljon tärkeämpiä kuin taloudellinen tilanne ja että vaikka vanhempi olisi äreä ja huolestunut talousvaikeuksien takia, hän kuitenkin rakastaa lasta.