Lasten kaltoinkohtelua on mahdollista vähentää

Lasten kaltoinkohtelusta kirjoitetaan lehtien palstoilla aiempaa enemmän, ja sitä vastustavat asenteet tiukkenevat.

Vuoden alussa Paavi Franciscus kohahdutti toteamalla, että kuritonta lasta voi läimäyttää, jos tämän tekee halventamatta lasta. Vastikään uutisoitiin myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean kannanotosta, jonka mukaan Ranska ei ole tehnyt riittävästi lopettaakseen lasten ruumiillista kuritusta. Peräti 80 prosenttia ranskalaisista ei hyväksy lasten ruumiillisen kurituksen kieltämistä (HS 4.3.2015).

Suomessa lasten kaltoinkohtelu on saanut paljon näkyvyyttä etenkin kahdeksan­vuotiaan helsinkiläisen Erika-tytön 2012 tapahtuneen murhan oikeuskäsittelyn myötä. Nyt oikeudessa käsitellään 11 viranomaisen syytteitä. Näin raakoja tapauksia tapahtuu kuitenkin harvoin.

Lasten kaltoinkohtelun taustalla näkyy samoja riskejä kuin perhesurmissa Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnassa 2009–2011: kasautuvia mielenterveys- ja päihdeongelmia, vuorovaikutus-, kasvatus- ja parisuhdeongelmia.

– Tilastoihin päätyy vain pieni osa. Lancet-lehden mukaan länsimaissa 4–16 prosenttia lapsista joutuu fyysisen pahoinpitelyn, joka kymmenes lapsi laiminlyönnin tai henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, kertoo Tampereen yliopiston hoitotieteen professori Eija Paavilainen.

Suomessa tiukka tulkinta

Lasten kaltoinkohtelu tarkoittaa lapsiin kohdistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä, myös kuritusväkivaltaa. Se ei välttämättä kohdistu suoraan lapseen, vaan myös lapsen näkemä vanhempien pari­suhde­väkivalta tai väkivaltainen riitely on kaltoinkohtelua.

– Suomen ja muiden Pohjoismaiden lainsäädäntö on tiukka: tukistaminen, luunapit ja muut vastaavat teot ovat kiellettyjä. Kaikkialla ei olla niin tarkkoja; joissakin maissa on kielletty vain lapseen jälkiä jättävät teot, kertoo Paavilainen.

Noora Ellosen tutkimuksessa 2012 kysyttiin väkivallankäyttöä 0–12-vuotiaiden lasten vanhemmilta. Peräti 44 prosenttia äideistä ja 47 prosenttia isistä ilmoitti käyttävänsä lievää väkivaltaa lapsia kurittaessaan.

– Luvut ovat todella isoja, mutta prosentteihin sisältyvät myös kerran tapahtuneet teot. Aste-eroja tietenkin on, muistuttaa Paavilainen.

– Suomalaisnuorilta kysyttäessä lievä väkivalta on vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat tiukentuneet, mikä näkyi esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliiton kyselyissä 2012 ja 2014, kertoo Paavilainen.

Aina riski lapsen hyvinvoinnille

Kaltoinkohtelu on pitkäkestoinen riski lapsen terveydelle, hyvinvoinnille, jopa elämälle. Se haittaa normaalia fyysistä, henkistä ja sosiaalista kehitystä sekä heikentää oppimista.

– On tutkimusnäyttöä, että kaltoinkohtelu aiheuttaa stressiä ja muutoksia lapsen kehittyvässä hermo-, immuuni- ja metabolisessa systeemissä.

– Toki vaikutukset riippuvat iästä, henkilökohtaisesta kestävyydestä ja kaltoinkohtelun tavasta. Henkinen väkivalta on todettu jopa fyysistä vaarallisemmaksi, mutta yksikin kova fyysisen väkivallan teko voi viedä lapsen hengen, huomauttaa Paavilainen.

Paavilaisen tutkimusryhmän tutkimuksista käy ilmi, että yksikin turvallinen aikuissuhde voi auttaa lasta paljon. Lapsi voi turvautua myös kavereihin ja vaikkapa lemmikkieläimeen. Toipumisessa auttavat keskusteluapu ja terapia. Ennen kaikkea tärkeää on kaltoinkohtelun loppuminen mahdollisimman pian. Lapsi ei osaa välttämättä hakea apua, joten aikuisten apu on tärkeää.

Perheiden palveluita on parannettava

Paavilainen asettaa toiveita 2015 käynnistyvän hallituskauden sote-uudistukselle.

– Erityisesti on panostettava perheiden perus­palveluihin, moniammatillisuuteen ja ennaltaehkäisyyn. Tukea on saatava yhdestä paikasta, ennen kriisiytymistä, ilman lastensuojeluilmoitusta eli matalan kynnyksen kautta. Perheitä hyödyttää vastavuoroinen tiedon­vaihto ja avoimuus toimijoiden välillä. Kunnollinen jatkumo lastensuojeluun ja muihin erityispalveluihin tarvitaan myös, listaa Paavilainen.

– Palvelujen on toimittava kokonaisuutena. Silloin tunnistetaan riskit ja löydetään kunkin perheen voima­varat. Näin lapset ja perheet voivat paremmin ja rahaa säästyy, toteaa Paavilainen.

Erityisesti lapsiperheiden kanssa toimivien ammattilaisten koulutuksen tulee sisältää perheen riskiolojen, kaltoinkohtelun merkkien ja oireiden tunnistamista sekä harjoituksia, kuinka keskustella avoimesti ja luontevasti perheen kanssa.

– Testasimme neuvoloissa lasten kaltoinkohteluriskin mittaria. Se tunnisti tukea tarvitsevat perheet hyvin. Perheiden kanssa on myös keskusteltava arjesta, siitä, mitä voi tehdä lapsen kiukutellessa nukkumaan mennessä, syödessä tai puettaessa, sekä positiivisista kasvatuskeinoista. Näin voidaan ehkäistä tilanteen pahenemista ja etenemistä kaltoin­kohteluksi, Paavilainen pohtii.

TEKSTI: SAMI LIUKKONEN

Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 2/2015

Tilaa Mielenterveys-lehti