Väkivaltarikos vaikuttaa turvallisuudentunteeseen

Rikos on lakiin kirjattu rangaistava teko. Väkivaltarikoksiin kuuluu pahoinpitelyjen ja henkirikosten lisäksi seksuaalirikoksia.

Seksuaalirikoksia voivat olla esimerkiksi raiskaus tai pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Myös ryöstö on väkivaltarikos. Yleisin väkivallan muoto on pahoinpitely. Lisäksi esimerkiksi pakottaminen ja uhkaaminen, vaikka niihin ei sisältyisi fyysistä väkivaltaa, ovat rangaistavia tekoja.

Rikoksen uhriksi voi periaatteessa joutua kuka tahansa. Yllättävän väkivaltaisen rikoksen uhriksi joutumiseen ei voi juurikaan varautua etukäteen. Mikäli olet joutunut rikoksen uhriksi, ota mahdollisimman pian yhteyttä Poliisiin.

Yleinen hätänumero on 112.

Rikosuhripäivystyksestä rikoksen kohteeksi joutuneet saavat apua ja tukea. Myös rikoksen todistajat saavat apua Rikosuhripäivystyksestä.

Rikoksen uhriksi joutuminen aiheuttaa yleensä traumaattisen kriisin ja siten myös toipuminen etenee yleensä samalla tavalla kuin muistakin kriiseistä. Ihmisellä pystyy selviämään mitä vaikemmista kokemuksista ja jokaisella on selviytymiskeinoja, joita hyödyntää. Joidenkin rikosten ja joidenkin ihmisten kohdalla ammattiapua tarvitaan todennäköisemmin. Avun hakemista ei kannata epäröidä.

"Kimppuuni hyökättiin kadulla, ilman mitään syytä ja täysin tahtomattani. Olin pitkään shokkitilassa enkä oikein saanut tolkkua mistään asiasta. En voinut uskoa, että minulle kävi niin, sillä olin ikäni asunut samalla, tutulla paikkakunnalla."

Riippuen rikoksen luonteesta sekä jokaisen ihmisen yksilöllisistä reagointitavoista, rikoskokemus voi aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia ja reaktioita. Kuin uhrille itselleen, myös rikoksen todistajaksi joutuneelle tilanne voi aiheuttaa traumaattisen kriisin. Rikoksen kokeneilla on usein

  • pelkoja rikoksen tekijää tai tapahtuman uusiutumista kohtaan. Epäluuloisuus erilaisia tilanteita ja ihmisiä kohtaan voi lisääntyä.
  • turvattomuuden ja avuttomuuden tunnetta. Mitä tahansa voi tapahtua. Tapahtuman jälkeen ihminen saattaa ikään kuin herkistyä väkivallalle eli ”odottaa pahinta” joka tilanteessa.
  • ahdistusta, esimerkiksi omat reaktiot voivat hämmentää ja pelottaa, ”olenko tullut hulluksi”. Myös itse kokemus aiheuttaa ahdistuneisuutta.
  • häpeää ja syyllisyyttä. Mielessä pyörii ajatuksia siitä, miten olisi voinut estää tapahtuman. Muiden ihmisten kyseleminen tapahtumasta voi tuntua syyllistämiseltä. Jatkuva syyllisyyden kokeminen voi altistaa masennukselle. Häpeä voi ehkäistä avun hakemista.
  • muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Tapahtuma itsessään voi tuntua epärealistiselta ja painajaismaiselta tai muistikuvia tapahtumasta voi tunkeutua myöhemmin väkisin mieleen. Arkisten tehtävien tekeminen voi vaikeutua.

Myös läheisten on hyvä tietää, että rikoskokemus voi aiheuttaa muutoksia persoonallisuudessa sekä tunne- ja sosiaalisessa elämässä. Esimerkiksi voimakkaasti heilahtelevat tunteet voivat vaikuttaa käyttäytymiseen, ja suhtautuminen tähän voi tuntua läheisistä vaikealta.

Rikoksen uhrilla voi esiintyä yksin olemisen tarvetta, mutta toisaalta uhri tarvitsee myös läheisten ihmisten tukea. Muutokset eivät välttämättä ole merkki psyykkisestä sairastumisesta vaan kuuluvat reagointiin. Pitkään jatkuessaan apua kannattaa kuitenkin aina hakea.

Osalla rikoksen uhreista on myös fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja vatsakipua, vaikka varsinainen rikos ei olisikaan ollut fyysisesti väkivaltainen. Seksuaalirikosten kohdalla ruumiilliset oireet, kuten kivut, vaikeus hengittää tai kuristava tunne kurkussa ja univaikeudet, ovat tyypillisiä.

Raiskatuksi tuleminen aiheuttaa usein voimakasta halveksuntaa omaa ruumista kohtaan, joka voi ilmetä ruokahaluttomuutena tai ylensyömisenä ja johtaa mahdolliseen syömishäiriön puhkeamiseen tai muuten oman kehon vahingoittamiseen. Myös muiden rikosten uhreilla voi olla tällaista itseä vahingoittavaa käytöstä tai itsemurha-ajatuksia tai yrityksiä.

Mikäli koet esimerkiksi jatkuvaa ahdistusta tai masentuneisuutta, sinulla on itsemurha-ajatuksia, uni- tai keskittymisvaikeuksia tai huomaat tarpeettoman paljon kiinnittäväsi huomiota mahdollisiin rikoksista kertoviin merkkeihin, on hyvä ja erittäin tarpeellista hakea apua.

Apua saa  esimerkiksi SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanotolta, alueellisesta kriisikeskuksesta tai valtakunnallisesta kriisipuhelimesta: 01019 5202. Raiskauksen uhreiksi joutuneet saavat apua esimerkiksi Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta. Myös esimerkiksi työterveyshuollon kautta voi päästä keskustelemaan psykologin kanssa. Myös terveyskeskusten psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa puhuminen saattaa olla hyvä ajatus.

Apua väkivaltaan

Rikosuhripäivystys: Väkivaltarikokset

Lähteenä lisäksi:
Rikoksella loukattu. Rikoksen uhrin käsikirja (Kjällman, toim., 2004). Rikosuhripäivystys & Suomen mielenterveysseura.