Timo Peltovuori: Mielenterveysseura oli minun isosiskoni

Timo Peltovuori talvisessa metsässä.
Timo Peltovuori, aluesihteeri, järjestöpäällikkö ja toiminnanjohtaja,
Mielenterveyden keskusliitto 1993-2012

”Suomen Mielenterveysseura oli minulle Mielenterveyden keskusliiton työurani aikana kuin isosisko. Isosiskolla oli ikää kovastikin jo silloin, kun Mielenterveyden keskusliitto perustettiin 1971. Samana vuonna perustettiin muitakin, ainakin silloin vielä ärhäköitä kansalaisjärjestöjä, kuten Varusmiesliitto ja Kynnys ry.

Psykiatriset potilaatkin olivat alkaneet puuhata yhdessä edistysmielisten ammattilaisten kanssa omaa itsenäistä etujärjestöä nostaakseen psyykkisesti sairastuneiden äänen kuulumaan yhteiskunnassa. Tätä ennen potilaiden oikeuksia oli pitänyt esillä kiitettävästi Mielenterveysseura, mutta jotenkin sen ei enää katsottu riittävän 1970-luvun potilasaktivisteille. Haluttiin sanoa asioita itse.

Potilaan ääni kuuluviin

Tullessani töihin 1993 Mielenterveyden keskusliittoon ensin aluesihteeriksi ja järjestöpäälliköksi ja sittemmin toiminnanjohtajaksi tämä asetelma oli vielä olemassa. Koimme liitossa, että edustamme potilaan ääntä ja seura taas puhuu asiantuntijoiden suulla.

Sittemmin asiantuntijuus on ymmärretty laajemmin sekä ammattilaisasiantuntemukseksi että kokemusasiantuntemukseksi. Työssäni huomasin myös, että potilastoiminnassakin oli mukana aika paljon kokemusasiantuntijoita, joilla oli ennen sairastumistaan saattanut ollut pitkäkin ura mielenterveystyön ammattilaisena tai sosiaali- ja terveystoimen tehtävissä.

1990-luku ja 2000-luvun alkupuoli oli MTKL:lle vahvaa kasvun aikaa. Useille paikkakunnille perustettiin potilaiden ja omaisten toimintafoorumeiksi mielenterveysyhdistyksiä ja niillä paikkakunnilla, missä toimi myös mielenterveysseura, saatiin Mielenterveysseuran puolelta käynnistysapua mielenterveysyhdistysten perustamiseen.

Ei vielä ajankohtainen

Perustasolla yhteistyö sujui yleensä hyvin ja keskusjärjestöjenkin välillä aina silloin kun hoksattiin tehdä yhteistyötä. Järjestöjen yhteistyölle loi kuitenkin tiettyä jännitettä se, että molempien päärahoittaja oli RAY.

Uutena tulokkaana oli yhteistyökentälle syntynyt 1990-luvun alussa myös Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto, joka nimensä mukaisesti piti esillä sekä omaisen ääntä että järjesti potilaille päivätoimintaa.  

Järjestöjen yhteishankkeita ei ollut runsaasti, mutta kun toimeen ryhdyttiin, tulos oli yleensä hyvä. Aivan 2000-luvun alkupuolella jopa suunniteltiin Mielenterveysseuran aloitteesta koko mielenterveystyön kansalaisjärjestökentän yhdistämistä ja siihen tähtäävän RAY:n rahoitteisen selvityshankkeen tekemistä. Hanke kuitenkin kaatui, kun ajatuksella ei ollut vielä silloin eri keskusjärjestöissä riittävää kannatusta.

Onnistuneita yhteishankkeita

Mielenterveysmessut on myös hieno alansa erityistapahtuma, jota on järjestetty jo vuodesta 1997 alkaen. Mielenterveysseuran mukana olo yhdessä alan muiden järjestöjen kanssa on lisännyt tapahtuman kattavuutta ja mahdollistanut sen säännöllisen järjestämisen.

Hienoja yhteisiä ja onnistuneita kokemuksia Mielenterveysseuran kanssa oli myös Koti särkyneelle mielelle -keräys 1999-2000, missä Mielenterveysseura, MTKL ja Omaisten keskusliitto onnistuivat keräämään yli viisi miljoonaa markkaa psykiatristen potilaiden asuntoihin. Sain toimia hankkeen keräyspäällikkönä ja se toteutettiin yhteistyössä Y-säätiön kanssa.

Myös seuran perustama Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta avasi 2000-luvulla kokouksensa potilasjärjestön edustajille ja saimme Mielenterveysseuran yhteiskuntasuhteiden kautta esitettyä liiton vaatimuksia suuremmalla voimalla kansanedustajille. Viimeisimpänä oman kauteni yhteistyön muotona syntyi yhdessä seuran kanssa ideoitu Mielenterveyspooli, joka käsittää nykyään käytännössä kaikki mielenterveystyössä mukana olevat kansalais- ja asiantuntijajärjestöt.

Uusia avauksia tarvitaan

Uusia avauksia silti tarvitaan yhä.  Aikanaan lähinnä liittojemme viestinnässä ideoitiin seuran Mielenterveys-lehden ja MTKL:n Käsikädessä -lehden yhdistämistä  perustamalla uusi yhteinen lehti. Ajatuksena oli saada synnytettyä Suomeen laajalevikkinen Mielenterveyden Kuvalehti, joka olisi saavuttanut suuremman lukijakunnan kuin kaksi aikaisempaa lehteä yhdessä.

Ajatus ei koskaan edennyt suunnittelua pidemmälle. Molemmat järjestöt julkaisevat edelleen omia laadukkaita ja kiinnostavia julkaisujaan. Mediamaailman tahti on kuitenkin kiivas ja vanha idea kannattaa pitää mielessä.

Olisiko aika yhdistää voimat

Mielenterveysalan nuorempien järjestöjen isosisko Mielenterveysseura on saanut rinnalleen uusia omaan aikaansa syntyneitä järjestöjä. Yhteistyön jalostaminen ja kaikkien voimien kokoaminen saman sateenvarjon alle on silti vielä kesken.

Kansalaisten psyykkisiin sairauksiin liittyvät ennakkoluulot ovat yhä vahvoja. Toivon ylläpitäminen ja jokaisen oikeus mielenterveyteen on yhä tärkeää. Ammattiosaamisen, kokemusasiantuntemuksen, potilaan ja omaisten voimat kannattaa yhdistää. Näin kansalaisten on helpompi tulla tietämättömyyden varjosta valoon. Tässä työssä isosiskolla on edelleen tärkeä tehtävä.”

Timo Peltovuori

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.

Lue lisää