Marja Vaarama: Innostavaa työtä mukavassa seurassa

Marja Vaarama.
Marja Vaarama, professori, Helsinki

”Työskentelin Mielenterveysseuran järjestösihteerinä vuosina 1984–1987. Tehtäviini kuului yhteydenpito jäsenjärjestöihin, uusien paikallisjärjestöjen perustaminen ja muut järjestösihteerin toimenkuvaan kuuluvat työt. Työ oli kiinnostavaa ja antoisaa, työyhteisö mukava ja monta mukavaa muistoa on jäänyt mieleen.”

Marja muistaa elävästi ensimmäisen työpäivän. Hän tuli aamulla silloin Pohjoisella Hesperiankadulla sijainneeseen toimistoon odottavissa ja vähän jännittyneissäkin tunnelmissa niin kuin ensimmäisenä työpäivänä uudessa paikassa tapaa olla.

Herra kopiokoneen sisässä

”Kun astuin sisään, näin ensimmäiseksi käytävällä olevan kopiokoneen sisään piiloutuneen herrahenkilön, joka ilmeisesti otti valokopioita kasvoistaan. Muistan ajatelleeni hieman häkeltyneenä että ahaa, tämä varmaan on täällä normaalia ja pitää vain totuttautua.”

”Kerroin työtovereille, että siellä joku ottaa valokopioita kasvoistaan, ehkä joku potilas. Minua valistettiin, että se on eräs tunnettu ja arvostettu psykiatri, joka nyt jostakin syystä halusi ottaa kasvoistaan valokopiot. Kyllä nauru maittoi koko porukalle.”

Mielenterveys kiinnosti

Toinen hyvin elävä muisto liittyy paikallistoimikuntien perustamiseen. Marja oli menossa perustamismatkalle Lappiin Sodankylään ja Kemijärvelle.

”Hiljattain ajokortin saaneena vuokrasin rohkeasti Helsingistä auton, ajoin sen Rovaniemen junaan mennen tullen, ja sillä taittuivat matkat niin Sodankylään kuin Kemijärvellekin. Olin yllättynyt, että kummassakin perustamistilaisuudessa oli paljon kiinnostuneita ihmisiä, ja mielenterveystyö koettiin todella tärkeäksi.”

”Nämä paikallistoimikunnat toimivat hyvin aktiivisesti ainakin niin kauan kuin itse seurasin niiden toimintaa eli vuoteen 1987, jolloin siirryin silloiseen sosiaalihallitukseen tekemään valtakunnallista vanhuspoliittista projektia.”

Yö kriisipuhelimessa

 ”Kaikkiaan seuran paikallisyhdistykset olivat aktiivisia ja niiden kanssa oli ilo työskennellä. Sain myös tutustua muiden Pohjoismaiden mielenterveystyöhön osana Mielenterveysseuran toimintaa. Yö vapaaehtoisena Mielenterveysseuran kriisipuhelimessa opetti sydämeen käyvästi sen, miten vaikeaa ihmisillä saattaa olla.”

Pohjoiselta Hesperiankadulta seura muutti Lauttasaareen. Muutto tehtiin talkoilla, hyvässä yhteisymmärryksessä. Marjalle osui talkooporukan ruokkiminen.

Soppaa talkooporukalle

Salosen Kissen kanssa saimme tehtäväksi laittaa muuttoporukalle ruokaa Lauttasaaren päässä. Keitimme valtavan kattilallisen jauhelihakeittoa, ja sen maun säätämiseen meni melkoisesti aikaa ja lihaliemikuutioita. Mutta syömättä ei keitto jäänyt.”

80-luvulla Mielenterveysseura järjesti Euroopan alueen (MHE) kongressin Suomessa ja kongressivieraat vietiin viettämään kesäistä päivää maalle Pirkko Lahden mökille Lohjalle.

”Pirkko laittoi minut emännöimään erästä japanilaista vierasta, jonka englanninkielen sanasto käsitti lähinnä ilmaisun ”yes” ystävällisen hymyn kera. Mutta kyllä siinä hyvin selvittiin, kun samalla lettuja paistettiin, täyteltiin ja maisteltiin.”

Kunniakirja sisukkuudesta

”Lähtö Mielenterveysseurasta oli haikea, vaikka uudet haasteet kiinnostivatkin. Työtovereita ja hurttia huumoria jäin kaipaamaan, ja monesti kaipaan vieläkin. Minulla on tallessa työkavereilta läksiäislahjaksi saamani viiri, jota koristaa kuva paljaista jalkapohjista päivänkakkaroiden seassa ja kunniakirja, jonka sain siitä, että olin osallistunut kaikkiin tiedossa oleviin laihdutusdieetteihin sisukkaasti ja ilman mainittavaa tulosta.”

”Onnea 120-vuotiaalle Mielenterveysseuralle ja menestystä tärkeässä työssä väestön mielenterveyden hyväksi.”

Haastattelu: Tarja Heiskanen

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.

Lue lisää