Leena Veikkola: Pankinjohtajan pallilta velkaantuneiden auttajaksi

Leena Veikkola.
Leena Veikkola, Takuus
äätiön toiminnanjohtaja 1991–2012

Takuusäätiön syntyyn vaikuttivat vahvasti kirkon vankilapapit Keijo Plit ja Pekka Viirre. Mallin toiminnalle he löysivät Saksasta. Tarja Halonen oli oikeusministerinä ja säätiö perustettiin pikavauhtia. Perustamisasiakirja allekirjoitettiin 23.10.1990. Mielenterveysseura oli yksi perustajista. Hetkeä myöhemmin haettiin toiminnanjohtajaa.

Pankinjohtaja Leena Veikkola näki ilmoituksen. ”Tuntui heti, että tuota paikkaa haen. Pankkikonttori, jossa olin työskennellyt, lopetettiin ja olin valmis etsimään uutta.”

Huone vessan takana

Leena valittiin. ”Ensimmäinen toimisto oli on pikkuinen huone Vuorikadulla, WC:n takana. Otin jonkin ajan päästä yhteyttä Pirkko Lahteen, joka oli säätön hallituksessa ja kyselin soveliaampaa tilaa. Näin meistä tuli Mielenterveysseuran hyyryläisiä Lauttasaareen.”

Säätiön alkupääoma saatiin vuoden 1991 Yhteisvastuukeräyksestä. Potti oli 2,8 miljoonaa markkaa. ”Kuulin, että jotkut kerääjät olivat kieltäytyneet keräyksestä. Takauksia myönnettiin tuolloin vapautuville vangeille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Muistan itsekin aikoinani ajatelleeni pankissa, että kattia kanssa.”

Markkoja jonoon

”Muutaman kuukauden työskentelin yksin, sitten tuli sosiaalityöntekijä Leila Rauvola ja myöhemmin vielä siviilipalvelusmies ja kaksi määräaikaista juristia.”

”Ei minulla pankki-ihmisenä ollut alkuvaiheessa käsitystä miten toimia.  Ajattelin pankinjohtajan tavoin, että laitetaan vaan markkoja jonoon, niin asiat ratkeavat. Eivät ratkenneet.”

Lama toi uusia asiakasryhmiä ja toiminta laajeni. Monet olivat kahden asunnon loukussa, yrityksiä meni konkurssiin ja asuntoja pakkohuutokaupattiin. Takaajat olivat tukalassa tilanteessa.

Mielenterveysseura tuki

”Uppouduin liiaksi asiakkaiden epätoivoon, itkuihin ja uhkailuhin.”

Monta kertaa Leena turvautui mielenterveysseuralaisten ja erityisesti Pirkko Lahden asiantuntija-apuun ja työnohjaukseen. Muistan, kuinka Pirkko painotti aina, että kaikkia et voi auttaa. Pidä se mielessä.

Näkemystä ja asiantuntemusta karttui kokemuksen myötä ja asiat alkoivat rullata hyvin. Vuonna 1993 tuli velkajärjestelylaki. Kaikki ylivelkaantuneet eivät kuitenkaan voineet hakea velkajärjestelyä ja vapaaehtoista velkajärjestyä varten käynnistettiin vuonna 1995 velkajärjestelyprojekti. RAY myönsi takaustoimintaan 60 miljoonan markan varauksen luottotappioita varten.

”Niitä ei kuitenkaan tullut, hallitus oli äärimmäisen tarkka ja varovainen.”

Toiminta laajeni

Henkilökunta lisääntyi, ja Mielenterveysseuran tilat alkoivat käydä ahtaaksi. ”Viimeistään siinä vaiheessa heräsin, kun huomasin, että seuran työntekijöitä työskenteli kirjastossa ja käytävällä, kun olimme vallanneet työhuoneita. Muutimme Tekniskan tiloihin vuonna 1994 ja sieltä säätiön nykyisiin tiloihin Itä-Pasilaan.”

”Työkenttä laajeni, koulutimme mielenterveysalan työntekijöitä tukihenkilöiksi, myöhemmin velkaneuvojiksi. Raha-automaattiyhdistyksestä meille viestitettiin, että miksette ryhdy antamaan velkaneuvontaa puhelimitse. Me ryhdyimme ja vuonna 1995 tuli Velkalinja, maksuton puhelinneuvonta velallisille.”

2000-luvulla olimme mukana Velkasovinto-ohjelmassa ja Omille jaloille -projektissa. 2000-luvulla lainahakemukset vähenivät, mutta tulivat pikavipit ja vertaislainat. Pieniä vippejä ja lainoja oli paljon, muistan, että jollakin asiakkaalla 80.

Säätiö jäi hyviin käsiin

"Takuu-Säätiön aika oli hyvää aikaa. Tulin työhöni aivan eri maailmasta, mutta kokemus opetti. Säätiö sai vahvan aseman, olimme mukana lakien uudistamisessa ja Velkalinja antoi nopeasti tietoa, mitä suomalaisille kuuluu. Pidin puhelinpäivystyksestä. Mutta se oli myös rankkaa aikaa. Pankinjohtajan pakeille asiakkaat olivat tulleet melkein niiaten, tämä oli aivan toisenlainen maailma. Mutta meillä oli hyvät työntekijät ja taustayhteisöjen tuki.”

Takuu-Säätiö aloitti pienestä huoneesta, wc:n takana ja Leenan jäädessä eläkkeelle työntekijöitä oli noin 20 ja tätä nykyä jo kolmisenkymmentä.

”Jäin eläkkeelle 2012, olin ollut Takuu-Säätiössä yli 20 vuotta. Säätiö jäi hyviin käsiin ja lähdin tyytyväisenä. Olen innostunut jopa kokkailemaan, vaikka en mikään ruuanlaittaja olekaan.”

Haastattelu: Tarja Heiskanen

Juttu on osa Mieli 120 -historiikkia. Tutustu Suomen Mielenterveysseuran tarinaan täällä.

Lue lisää