Mitä mielessä, vapaaehtoistyöntekijä Matti Niskanen?

”Asiakkaillemme meidän vapaaehtoisten kohtaaminen voi olla hyvä alku pysyvälle muutokselle, jonka hän itse toteuttaa. Emme me voi siihen pakottaa, vaan ihmisestä pitää löytää voimavarat hänen omilla ehdoillaan”, sanoo kahdeksan vuotta vapaaehtoistyötä Helsingin SOS-kriisikeskuksessa tehnyt Matti Niskanen.

Matti Niskasta on mukava kuunnella, koska hän on hyvä kuuntelija ja hänen kanssaan on helppo rauhoittua. Liekö siihen syynä mielenkiintoinen työura, monipuolinen koulutus, pitkä elämänkokemus vai vapaaehtoistyö Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskuksessa? Olkoon niin tai näin, hänen ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa kannattaa tovi syventyä.

Matti Niskanen jäi eläkkeelle yhdeksän vuotta sitten palveltuaan viimeksi Yleisradiota, jossa ahkeroi yhteensä 30 vuotta. Lopputyöura sujui Ylen turvallisuudessa. Ennen sitä hän työskenteli mm. radio/tv-instituutissa.

Jo kahdeksan vuoden ajan Matti Niskanen on työskennellyt vapaaehtoisena kriisipuhelinpäivystäjänä ja kuuluu pieneen konkarivapaaehtoisten ryhmään, joka ottaa vastaan asiakkaita myös kasvokkain. Tämä toiminta käynnistyi vuonna 2012. ”Tapaan asiakkaita tunnin kerrallaan ja yhtä asiakasta korkeintaan viisi kertaa.”

Matti Niskasen koulutustausta on monipuolinen. Ensin hän valmistui insinööriksi, sai sen jälkeen ryhmätyönohjaajan koulutuksen, suoritti Master of Security -tutkinnon ja lopulta viime keväänä kirjattiin CV:hen traumaattisten tapahtumien kriisityön valmiuskoulutus – siis kyky auttaa ihmisiä vaikkapa Konginkankaan bussiturman tai Jokelan koulusurmien kaltaisten suurkatastrofien jälkihoidossa.

”Mielenterveysseura on vetänyt puoleensa. Minulla on kasvava into oppia lisää ja mennä syvemmälle, saada sellaista linnunsilmä-perspektiiviä asioihin. Kriisityön koulutus avarsi näkökulmaa oivallisesti.”

Matti Niskanen kertoo, että kun hän tapaa asiakkaan, alkaa kaikki rauhoittumisesta. ”Tavoitteena on ensin saada mieli hallintaan, jotta voidaan työstää tapaamiseen johtanutta asiaa. Me vapaaehtoiset kohtaamme ihmisiä, joilla on elämäntilanteeseen liittyvä kriisi. He eivät ole sairaita emmekä me pyri kilpailemaan ammattiauttajien kanssa.”

”Ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija”

Matti Niskanen korostaa, että hän ei neuvo ketään vaan pyrkii auttamaan asiakasta selviytymisessä.

”Ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija, jolla on parhaat vastaukset ja yhdessä pyrimme ne löytämään, saamaan lampun syttymään. Joskus niin todella tapahtuu. Toisinaan taas kannustamme jatkamaan prosessia joko ammattilaisen kanssa tai jossain soveltuvassa ryhmässä.”

”Jokaisen asiakastapaamisen jälkeen on purkukeskustelu kriisityöntekijän kanssa, ja kerran kuussa meillä on kolme tuntia työnohjausta sekä muutaman kuukauden välein vapaaehtoisille järjestetään jatkokoulutusta.”  

”Naapuri sanoi, että lähde mukaan Matti”

Matti Niskanen kertoo, että Ev.-lut. kirkon Palvelevassa puhelimessa toimiva naapuri kannusti häntä mukaan toimintaan ja sen johdosta syntyi kontakti Kriisikeskukseen, jossa haastattelun jälkeen hän pääsi kouluttautumaan Kriisipuhelimen päivystäjäksi.

”Sillä reissulla nyt olen ja koen olevani etuoikeutettu, kun saan kehittää itseäni. Samalla tunnen itseni tarpeelliseksi ja tekeväni tärkeää työtä, josta on hyötyä.”

Työ tekijäänsä kiittää Matti Niskasenkin osalta. Ei aina verbaalisesti, mutta Kriisipuhelimessa soittajan ”äänestä kuulee, että nyt helpotti ja se riittää oikein hyvin kiitokseksi”. Ja koska toiminta on anonyymiä, ei vaikkapa kortteja tai kirjeitä oikein voikaan tulla. Sama pyrkimys on myös kasvokkaisissa tapaamisissa. Etunimi ja puhelinnumero riittävät. ”Miksi muuta pitäisikään olla? Me kohtaamme toisemme ja jatkamme sen jälkeen omille teillemme.”

Matti Niskanen ei anna asiakkaiden murheiden ahdistaa, vaikka hetken ne voivat mielessä pysyäkin. ”Tilanteet pitää käsitellä ja tarvittaessa ottaa esiin työnohjauksessa. Tavoite on, että kun vuoromme loppuu, eivät ikävät jutut tule mukana kotiin.”

Oman aikataulun mukaan

Matti Niskanen tekee Suomen Mielenterveysseurassa vapaaehtoistyötä pääosin vastaamalla Kriisipuhelimeen neljä tuntia kerrallaan muutaman kerran kuukaudessa sekä kohtaamalla asiakkaita tukikeskusteluissa. Tällä hetkellä myös seuran alkava 120-vuotisjuhlavuosi teettää monenlaista puuhaa.

”Pidän visusti huolta että näin eläkkeellä teen juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä. Mutta minähän tästä eniten saan, vaikka se kuinka kerettiläiseltä kuulostaakin. Sanonkin usein hommaa aloittaville että tämä on hiton hyvä harrastus!”

Rutiinista on Matin mukaan toiminnassa hyötyä. Se tulee esiin kun hän kertoo luulleensa muutaman vuoden toiminnan jälkeen osanneensa asiat aika hyvin. ”Nyt kahdeksan vuoden jälkeen huomaan kaiken aikaa kehittyneeni. Se nousee esiin, kun toimin tutorina työtänsä aloittaville vapaaehtoisille puhelinpäivystäjille. Huomaan siirtyneeni kaiken aikaa ymmärtävämpään suuntaan. Pelot ovat poistuneet ja huomaan olevani eri ihminen - ymmärtäväisempi ja suvaitsevaisempi kuin aiemmin.”

Mikä sai sinut soittamaan?

Kriisikeskuksessa ei katsota autettavaa ylhäältä päin tai anneta hänen asioilleen nimiä - liimata niille etikettejä.

”Tapaaminen meidän kanssamme voi olla hyvä alku pysyvälle muutokselle, jonka asiakas itse toteuttaa. Emme me voi siihen pakottaa. Ihmisestä pitää löytyä voimavarat hänen omilla ehdoillaan. Siinä on ajatusta myös työelämään.”

”Työ on kuuntelemista, jossa ehkä voi kommentoida tai antaa tarvittaessa uutta näkökulmaa. Tärkeää on, että asiakas saa puhua ilman, että siihen otetaan kantaa eikä häntä soimata. Tilanteessa ei saa hermostua tai osoittaa vahvoja tunteita. Vain niin voi puhelimessa helpottaa toisen tilannetta.”

Ja itsestään selvää on, että kaikkea vapaaehtoistyötä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Matti Niskanen kertoo, että voi aika usein sanoa kriisikeskuksen työntekijöille, että eipä mennyt hukkaan tämäkään päivä – opin taas paljon uutta.

Matti Niskanen työskentelee vapaaehtoisena SOS-kriisikeskuksessa Helsingissä.


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta Mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.

 

Takaisin