”Mitä epävarmempi maailmasta tulee, sitä enemmän arvoilla ja eettisyydellä on merkitystä” – Mitä mielessä, Tommi Laitio?

"Nuorilla on myönteisessä mielessä paljon aiempaa paremmat mahdollisuudet viedä elämäänsä eteenpäin ja liittyä toisiin ihmisiin, mutta samaan aikaan vaadittujen valintojen määrä synnyttää monelle heistä kokemuksen, että he ovat valintojensa kanssa yksin - syntyy pelko että valitsee väärin”, sanoo Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.

Tommi Laitio.

Tommi Laitio sanoo olevansa ikään kuin välitilassa. Hän on aloittanut työnsä Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajana joulukuussa 2016, jolloin hänet toimeen valittiin. Kevään 2017 hän on hoitanut myös nuorisotoimenjohtajan tehtävää. Kesäkuun alussa välitilan pitäisi päättyä kun nuorisotoimi saa oman viranhaltijansa.

Puhuttaessa nuorista ja mielenterveydestä Laitio haluaa muistuttaa uusimman nuorisobarometrin hälyttävistä tuloksista, jotka vahvistavat ajattelua, että "yksin tämä pitää ratkaista".

”Vain 25 prosenttia nuorista ajattelee, että maailmalle käy hyvin tulevaisuudessa – siis vain joka neljäs! Vain hiukan yli puolet uskoo, että Suomen tulevaisuus asuinpaikkana on hyvä. Tämä luku on heikentynyt dramaattisesti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Samaan aikaan yli 80 prosenttia nuorista ajattelee, että heille itselleen käy hyvin.”

Jos ajatus on se, että maailmalle käy huonosti ja Suomelle käy huonosti, mutta minulle käy hyvin, voimistuu ajatus yhteiskunnasta kilpailun paikkana.

”Noiden tulosten myötä olisi syytä nostaa esille niitä hyviä tekoja ja asioita, joita maailmassa tapahtuu, lisätä toivoa sitä kautta. Olenkin usein viestinyt esimerkiksi kirkolle, että tässä olisi sille suunnattoman hieno paikka tuoda esiin arvojaan ja saavuttaa nuorten ihmisten kanssa se kumppanuus, jonka löytäminen ollut heille vaikeaa.”

Laitio pohtii, että julkisten organisaatioiden, ehkä yritystenkin, kannattaisi tuoda arvot vahvemmin pintaan, jos he haluavat vauhdittaa omaa tekemistään ja parantaa nuorten elämää. ”Mitä epävarmempi maailmasta tulee, sitä enemmän arvoilla ja eettisyydellä on merkitystä.”

”Jokainen meistä voisi miettiä, suhtaudummeko maailman tilanteeseen niin kuin eläisimme 1920-luvulla juuri ennen asioiden räjähtämistä, vai olemmeko kuin 1950-luvulla, jossa vaikeassa tilanteessa lähdetään rakentamaan uutta.”

Monia mahdollisuuksia - vaikeita valintoja

Tommi Laitio on ehtinyt kokea nuoruutta kuluvana vuonna 40 vuotta. Niin entiset kuin uudetkin tehtävät ovat pistäneet pohtimaan nuorten mielenterveyttä mutta mahdollistaneet samalla asioiden tarkkailun usealta eri kantilta.

”Ehkä isoin kysymys on, että nuorille tarjolla olevien mahdollisuuksien ja heiltä vaadittavien valintojen määrä on kasvanut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Siihen liittyy kulutusyhteiskunnan kehittyminen, ihmisten vaurastuminen, internet sekä muut vastaavat asiat. Nämä yhdessä synnyttävät nuorille painetta siitä, että pitäisi pystyä valitsemaan oikein.”

Laitio muistuttaa, että aiheesta on olemassa paljon käyttäytymistieteellistä tutkimusta. Yksinkertaisimmillaan tilanne voi konkretisoitua kaupassa, jossa valittavana voi olla kymmeniä pesujauhemerkkejä. Kuluttajan on siinä helppoa ahdistua ja poistua. Tilanne olisi aivan toinen, jos valintamahdollisuuksia olisikin vain kolme.

”Nuorten tilanne on hiukan samankaltainen. Toisaalta heillä on myönteisessä mielessä paljon aiempaa paremmat mahdollisuudet viedä elämäänsä eteenpäin ja liittyä toisiin ihmisiin, mutta samaan aikaan vaadittujen valintojen määrä synnyttää monelle heistä kokemuksen, että he ovat valintojensa kanssa yksin. Syntyy pelko että valitsee väärin.”

Pulma ei liity ainoastaan vapaa-aikaan, vaan kaikkiin elämänalueisiin kuten opiskeluun ja vaikkapa seurusteluun, jota erilaiset kännykkäsovellukset muokkaavat – kumppanikandidaatteja tuntuu olevan valtavasti. Englanniksi tätä on kuvattu termillä ”Fear of Missing Out”, joka vaikeuttaa sitoutumista. Koko seurustelukulttuuri on sen myötä uuden edessä.

”Haluan korostaa, että tällä tietynlaisella vapautumisella on hirvittävästi myönteisiä puolia, mutta ihmisen itsetunnolle ja joustavuudelle tai kimmoisuudelle ponnistaa takaisin vastoinkäymisten jälkeen, eli resilienssille, se asettaa kovia vaatimuksia. Sitä kautta se on haaste myös mielenterveydelle.”

Suomalaiset voivat globaalissa vertailussa erittäin hyvin, mutta…

Rikkaat, varakkaat, keskiluokka, heikko-osaiset - mitä yhteiskunnassa onkaan tapahtunut Tommi Laition elinvuosien aikana?

”Absoluuttisin termein arvioituna kaikki suomalaiset ovat vaurastuneet viime vuosina ja voivat maailmanlaajuisessa vertailussa erittäin hyvin. Tulo- ja hyvinvointierot ovat poikkeuksellisen pienet. Ihmiset eivät kuitenkaan elä elämäänsä jossain globaalissa vertailuasetelmassa. Itsestä kaukana olevien ja erilaiselta vaikuttavien ihmisten heikompi asema ei poista suuttumusta tai pettymystä siitä, että itsellä menee huonommin kuin monilla muilla samalla paikkakunnalla elävillä.”

Sosiaalitieteen termi tälle on suhteellinen deprivaatio: ihminen vertaa itseään niihin ihmisiin, jotka ovat jollain lailla saman todellisuuden piirissä.

Tommi Laitio sanoo, että yhteiskunnassa on nähtävissä jako, joka alkoi 1990-luvun lopussa, ja jota vuoden 2008 lama voimisti. ”Tällä hetkellä pääosalla suomalaisista menee poikkeuksellisen hyvin, koko ajan paremmin ja paremmin. Nuorista tässä asemassa on 85-90 prosenttia ja heidän todellisuutensa näkyy joka paikassa.”

Kortin toinen puoli ovat ne, jotka eivät jaa tätä todellisuutta, ja joita oma muista erilainen todellisuus voi jopa hiukan hävettää – se kun ei näy missään.

”Puolenvuosisadan takainen vallankumousromantikko voisi ajatella, että tämä suhteellinen huono-osaisuus aikaansaisi järjestäytymistä ja kapinointia, mutta tässä ajassa kovin moni nuori ajattelee että se on omaa syytä.”

Ei siis synny kapinaa vaan yhteiskunnasta vetäytymistä, yksinjäämistä ja häpeää, jota pohjoismaisen yhteiskunnan puhe tasa-arvoisista mahdollisuuksista ruokkii, ja kuormittaa samalla mieltä.

”Aiemmin heikko-osaisuuden ympärillä on ollut voimakkaita kansalaisliikkeitä, jotka ovat tuoneet näkyväksi sen että kyseessä ovat asiat, joita korjataan rakenteilla eikä ainoastaan reippaudella.”

Olisi varsin helppoa ajatella että hyvä, kohdistetaan rahaa ja resursseja niille, joilla menee huonosti, mutta se ei ole Laition mielestä suinkaan ongelmatonta.

”Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan voimakkain ajatus tähän mennessä on ollut, että heikko-osaisten auttaminen on kaikkien etu. On koettu, että kaikki kuuluvat samaan yhteiskuntaan. Tämän myötä toimenpiteet, joita tarvitaan, auttavat toisaalta hyväosaisia ymmärtämään hyväosaisuutensa ja synnyttävät sitä kautta valmiutta jakaa, antaa ja auttaa. Toisaalta näin avautuu heikompiosaisille mahdollisuuksia, tekee niitä näkyviksi sekä synnyttää ihmissuhteita, jotka kytkevät heitä vahvemmin voivien ryhmiin.”

Ei omaa hyvinvointivaltiota heikko-osaisille

Laitio ei halua nähdä tilannetta tai tulkintaa, jossa heikko-osaisille luodaan oma hyvinvointivaltio. ”Lyhyellä tähtäimellä se voisi olla viisas teko, mutta siihen liittyvä riski on, että kun heikko-osaisten elämä ei kosketa meidän muiden elämää, emmekä oikein tunne heitä, on liian helppo kyseenalaistaa satsauksen määrää – meneekö siihen noin paljon rahaa, eikö sen voisi tehdä halvemmalla.”

Tulisi siis miettiä asioita, joilla meidän kaikkien elämä menisi eteenpäin ja suunnitella kaikkien palveluja niin, että ne toimisivat myös heikoimmille.

Kulttuurilla ja harrastustoiminnalla on valtava merkitys, kun puhutaan syrjäytymisen torjunnasta ja nuorten paremmasta mielenterveydestä. Sote-uudistus on tässä suhteessa iso mahdollisuus, koska kunnille jää jatkossakin ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työ.

”Pääasialliset keinot kunnissa ovat kasvatus ja kulttuuri-, liikunta- sekä nuorisotyö”, Laitio sanoo.

”Harrastusten kautta nuori saa itselleen onnistumisia ja kokee yhteenkuuluvuutta johonkin ryhmään, jossa on ihmisiä, jotka hänestä välittävät.”

On myös vankkaa tutkimustietoa, että fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin sekä mielen hyvinvoinnin välillä on varsin suora yhteys. Fyysisesti hyvässä kunnossa olevalla ihmisellä on merkittävästi paremmat valmiudet siihen, että pääkoppa voi hyvin.

Kulttuurikurkistus toiseen elämään

”Kulttuurin hyöty erityisesti nuorten ihmisten kohdalla on, että sen tarjoamien kokemusten ja tekemisen kautta nuori voi kokeilla uusia rooleja itselleen; kurkistaa kirjallisuuden kautta toisenlaisiin elämiin, tunnistaa itseään kirjallisuudessa, taiteessa, musiikissa. Yhtä lailla elokuvateatterin tai teatterisalin pimeys on turvallinen paikka löytää mahdollisuuksia tai esikuvia.”

Partio, urheiluseura, näytelmäpiiri – mikä tahansa harrastus synnyttää myös sitä, mitä sosiaalipsykologit kutsuvat pystyvyysuskomukseksi; minulle käy hyvin, uskallan kokea uusia asioita, minusta välitetään.

”Kokemus siitä että minusta välitetään, minulla on väliä ja pystyn johonkin, on hyvin tärkeää siinä, että ihminen uskaltaa lähteä tekemään elämässään asioita. Tulee myös vahvuus siihen, että vaikka tämä tilanne ei mene hyvin, voi minulle silti käydä hyvin.”

Harrastaminen tietysti aiheuttaa kuluja, eikä kaikilla ole rahaa - aihe, josta on puhuttu paljon viime vuosina. Onkin totta, että joidenkin erityisesti kulttuuri- ja liikuntaharrastusten hinnat ovat varsin korkeita perheille. Ongelmaa voitaisiin lievittää vapaa-paikkajärjestelmillä tai välinelainauksilla, jotka myös voidaan tehdä niin, ettei muiden tarvitse tietää, että joku ei ole maksanut.

”Myös kuntien tulee miettiä millaisia velvoitteita se asettaa tukemalleen harrastustoiminnalle, jotta maksuton toiminta ja asioiden kokeilu voisi olla mahdollista.”

Harrastukset ja harrastamattomuus periytyvät

Tommi Laition mielestä isompi asia on kuitenkin, että harrastukset periytyvät voimakkaasti – mutta myös harrastamattomuus. ”Jos perheessä ei ole ollut tavoitteellisen toiminnan kulttuuria tai nuori kuuluu vähemmistöön jota syrjitään, jää hän helposti harrastustoiminnan ulkopuolelle. Ei voi tietää mikä kiinnostaa, jos ei ole sitä koskaan kokenut.”

Tehokasta olisi vaikka koulujen kautta luoda kokeilemisen mahdollisuuksia.

”Harrastustavoitteen rinnalla voisikin kulkea tavoite kokemuksiltaan rikkaasta elämästä, jotta nuori voisi arvioida, mikä elämässä oikeastaan onkaan tärkeää. Siinä suhteessa kokemuksillakin on itseisarvoa, ja erityisesti heikossa asemassa olevat nuoret näkevät mahdollisuutensa liian rajattuina.”

Lasten ja nuorten hyvinvointiin kuuluu myös vanhempien hyvinvointi. Laitio kertoo että seurakunnissa on Me-säätiön tuella organisoitu yksinhuoltajille lastenhuoltopalvelua aikaisempaa paljon laajemmassa mitassa. ”Jos vanhemmilla on omaa aikaa ja harrastuksia, on paljon helpompi kannustaa siihen myös lapsia.”

Kaupungeissa tehdään tällä hetkellä kovasti työtä, jotta eri toimijat tehokkaammin yhdessä ratkoisivat haasteita, eivätkä toimisi omien muuriensa suojassa.

”Ehkäpä johtamisajatusta viedään siihen suuntaan, ettei kaupungin jatkossa ehkä tarvitsisi niin voimakkaasti itse ratkaista kaikkia asioita ja tuottaa kaikkia palveluja, vaan roolina olisi toimia alustana, joka vauhdittaisi muiden toimijoiden tekemistä ja toistensa löytämistä.”

Tommi Laitio on siinä kesäkuun alusta alkaen aivan aitiopaikalla.

Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta, mitä heillä on mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.

Lue lisää


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta Mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.

Yhteystiedot

Mitä mielessä?