”Omaishoitajien mielenterveyskysymykset ovat vaiettu ja jopa pelätty asia” – Mitä mielessä, Anneli Kiljunen?

Anneli Kiljunen.

”Omaishoitosopimukseen kirjattu oikeus työnohjaukseen voisi ehkäistä omaishoitajien uupumista ja mielenterveysongelmia", sanoo kansanedustaja Anneli Kiljunen.

Kun Anneli Kiljunen nostaa esiin omaishoitajien aseman, kuuluu hänen puheestaan pitkä omakohtainen kokemus, sekä itse omaishoitajan työstä että heidän edunvalvonnastaan. Hän on ollut Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajana jo yli kymmenen vuotta.

”Liitossa on aitiopaikalta saanut seurata sekä omaishoidon kehittämistä mutta ennen kaikkea omaishoitajien erilaisia elämäntilanteita. Se yhdessä omien kokemusten kanssa on lisännyt ymmärrystä siitä, kuinka vaativasta työstä ja suuresta vastuusta on kysymys.”

Kiljunen sanoo, että on hyvin tärkeää keskustella lasten ja nuorten mielenterveysongelmista, mutta yhtä lailla tulisi nostaa foorumeille kaikkien näiden tuhansien hiljaisten kotona puurtajien jaksaminen ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa.

Tällä hetkellä läheistään tai omaistaan hoitaa säännöllisesti jopa 300 000 ihmistä, ja tuohon määrään mahtuu paljon uupumista, masennusta ja yksinäisyyttä.

”Näistä kunnan kanssa on omaishoitosopimuksen tehnyt noin 35 000, ja niitä, jotka hoitavat sellaisia läheisiään, jotka ovat ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa, on noin 60 000. He kohtaavat yleensä hoidettavan hyvin haastavan elämäntilanteen, mutta heidän oman mielenterveytensä huomioimiseen ei yleensä jää riittävästi aikaa. Nyt haluan nostaa sen esiin.”

Eduskunnassa puhutaan paljon nimenomaan omaishoitajien jaksamisesta mutta ei juurikaan sen seurauksista. Omaishoidon pitkäjaksoinen sitovuus, hoidettavan riippuvuus omaishoitajan läsnäolosta ja hoidosta sekä arjen asioiden sujuvuudesta aiheuttaa monelle omaishoitajalle uupumista, yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä ja tämän seurauksena myös masennusta ja mielenterveysongelmia.

”Olen pyrkinyt selvittämään, onko omaishoitajien elämäntilanteesta tehty valtakunnallista selvitystä ja millaisia mielenterveyteen liittyviä ongelmia tai sairauksia omaishoitajilla on. Sellaista tutkimusta en ole löytänyt, eikä ongelmia näin ollen ole tunnistettu eikä niistä myöskään puhuta.”

Omaishoitajien mielenterveysongelmista vaietaan

Anneli Kiljunen toivoo, että omaishoitajien mielenterveyteen liittyvät kysymykset saisivat jatkossa enemmän sijaa keskustelussa.

”Se on vaiettu ja jopa pelätty asia. Omaishoitajat kokevat, että heidän vaan pitää jaksaa. Jos he sairastuvat, on sen seurauksena olemassa riski, että omaishoitoon tulee muutoksia joita ei toivota, omaishoitosopimus keskeytetään tai lakkautetaan. Se taas aikaansaa epävarmuutta. Syystä tai toisesta tästä asiasta ei haluta puhua.”

Kiljunen kertoo, että omaishoitajat puhuvat hänelle paljon ahdistuneisuudestaan ja siitä, miten heidät herkästi jätetään yksin.

”Yhteiskunta on sysännyt vastuun omaishoitajille, jotka ovat hyvin ristiriitaisessa elämäntilanteessa. Vaikka omaishoitosopimuksessa on määritelty oikeus vapaapäiviin, on tilanteita joissa hoidettava ei hyväksy niiden käyttöä tai omaishoitaja kokee sen tehtäväksi, joka vain pitää jaksaa hoitaa.”

Toisaalta omaishoitosopimuksen myötä hoitaja sidotaan hoitotehtäviin, eikä hänelle mahdollisteta muuta vapaata, harrastuksia, omaa elämää.

On myös tilanteita, joissa omaishoitajan on vaikea tunnistaa omaa tilannettaan, joka saattaa kuormittaa yli jaksamisen rajan, ja aiheuttaa näin uupumusta, masennusta ja mielen järkkymistä.

”Olisikin tärkeää päästä katsomaan omaishoitotilanteen arkea hoitajan silmin ongelmien tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.”

”Sopimukseen kirjaus oikeudesta työnohjaukseen”

Anneli Kiljusen kuvaus omaishoitajien työstä pakottaa pohtimaan sparrausta - eikö omaishoitajien ja kunnan väliseen sopimukseen voisi kirjata oikeuden työnohjauksesta?

”Se voisi olla oivallinen ajatus”, sanoo Kiljunen ja kertoo, että suurin osa omaishoitosopimuksen tehneistä asuvat samassa taloudessa.

”Hoito on usein niin sitovaa, että hoitajan omien perusasioiden hoitaminen vaatii erikoisjärjestelyjä. Harrastuksiin tai omaan elämään tarjoutuu vain harvoin mahdollisuus. On siis aina ensin ajateltava, miten hoidettavan asiat saa hoidettua, jotta voisi ajatella itseään.”

Omaishoitosopimuksen kriteerit määrittää kunta ja se on määrärahasidonnainen. Kunta voi siis itse päättää, kenen kanssa sopimus tehdään ja millainen on omaishoitotyöstä saatava palkkio.

”Tämä vaihtelee aika lailla kunnittain, ja valitettavasti edelleen on kuntia, jotka yksipuolisesti muuttavat, irtisanovat tai lakkauttavat sopimuksia, niin kuin juuri on tapahtunut muun muassa Helsingissä ja Vantaalla. Omaishoitajilla ei niissä tilanteissa juurikaan ole oikeusturvaa, ja se tekee elämän kovin epävarmaksi ja kuormittavaksi.”

Omaishoitoperheiden taloudellinen tilanne voi myös lisätä uupumista. Omaishoito voi ajaa perheen toimeentulotuen piiriin ja köyhyyteen, jos perheen tulona on ainoastaan omaishoidontuki ja asumistuki. Näillä kaikilla on merkitystä myös perheen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Perheen riittävään toimeentuloon kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Tässäkin asiassa perheet jätetään herkästi yksin. 

Kyseessä ei ole ammatti, johon voi kouluttautua

Jokainen omaishoitotilanne on yksilöllinen, eikä omaishoitaminen ole ammatti, johon voisi kouluttautua, vaan taustalla on aina jonkinlainen ihmissuhde.

”Omaishoitotilanne voi lisäksi tulla kovin yllättäen esimerkiksi parisuhteeseen, joka sen myötä saattaa muuttua aivan erilaiseksi. Toisaalta jos perheeseen syntyy vammainen lapsi tai lapsi sairastuu vakavasti, jo nämä itsessään luovat vaikean tilanteen perheeseen. Tilanne on haastava ja ristiriitainen kaikkien tunneryöppyjen keskellä. Näiden seurauksena omaishoito on yksi vaihtoehto perheelle, jonka pitäisi helpottaa arjessa selviytymistä. Tosiasia kuitenkin on, että riski mielen järkkymiseen on todellinen, ellei siinä tilanteessa pääse prosessoimaan tunteitaan.”

Kiljunen perää yhä uudelleen keskustelua omaishoitajien asemasta koska ei halua nähdä tilanteita, joissa ”uupuminen aiheuttaa vaikkapa fyysistä tai henkistä väkivaltaa hoidettavaa kohtaan parisuhteessa. Sekin on vaiettu asia, jonka taustalla voi olla uupumisesta aiheutuva mielen järkkyminen. Hoitotilanteita on niin paljon, että niihin mahtuu koko yhteiskunnan ongelmien kirjo.”

Omaishoito ei ole vain omaishoitajan vastuulla. Viime kädessä vastuu on kunnan ja tulevaisuudessa maakunnan soten. Omaishoito tulee tunnustaa yhdeksi hoitomuodoksi, sille on annettava nykyistä selkeämpi lainsäädäntö, jotta omaishoitajat voivat paremmin huolehtia omista oikeuksistaan. Tällä hetkellä heillä ei ole todellista lain antamaa oikeusturvaa.

Meidän tulisi mahdollistaa jokaiselle riittävästi ohjausta, neuvontaa, vertaistukiryhmiä, työnohjausta, jaksamisen tukipalveluja, oikeutta omiin harrastuksiin ja omaan elämään.

Parhaimmillaan omaishoito on palkitsevaa työtä: hoitomuoto muiden hoitomuotojen rinnalla - toimintaa, jossa perhe, hoidettava ja omaishoitaja voivat hyvin, yhteiskunta säästää varoja ja omaishoitajallakin on oikeusturva sekä oikeus omaan elämään. Toimintaa johon kannattaa panostaa!

Lue lisää


Mielenterveysseura kysyy yhteiskuntamme eri aloilla vaikuttavilta Mitä mielessä mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Mielenterveyttä rakennetaan niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin arjen kohtaamisissa.