Seuralainen

  Enkeli ja elukka

8.2.2012 Mieli 2012-päivillä viime viikolla minut pysäytti Ryhmäteatterin ohjaajan Esa Leskisen piirtämä kuva tästä ajasta. Siinä ihminen on rationaalinen, hyötyä etsivä eläin, joka on kolmessakymmenessä vuodessa johtanut länsimaiden talouden haaksirikon partaalle.

Tämä johdatteli ajatukseni viimesyksyisille Edistyksen päiville, joilla pohdittiin, ei niinkään pientä kysymystä kuin mikä tai mitä ihminen on.  Tampereen yliopiston mediakulttuuriin professori Mikko Lehtonen luonnehti ihmistä sekä elukaksi että enkeliksi. Siis sekä biologiseksi että kulttuuriseksi olennoksi.

Olemme taipuvaisia määrittelemään asioita joko – tai -akselilla. Hyvä tai paha, vieras tai tuttu, suvaitsevainen tai suvaitsematon, me tai he. Kuitenkin meidän olisi nähtävä ihmisen sekäettyys. Lehtonen sanoi hienosti, että ihminen on olento, joka on pysyvässä loikassa elukasta kohti enkeliä.

Antropologi Tim Ingoldilta oli kerran kysytty olisiko pleistoseenikauden ihminen osannut ajaa polkupyörällä. Hän oli vastannut, että ehkä olisi osannut, mutta missä hän olisi ajellut, kun ei ollut tasaisia maastoja. Ihmisellä on mahdollisuuksia moneen ja hänen kykynsä ja taitonsa kumpuavat niistä maailmoista, joissa hän kulloinkin elää.

Rationaalisen hyötyeläimen rinnalla ihmisessä elää kulttuuriolento. Järjestöillä on haastetta vauhdittaa ihmisen ilmaloikkaa ja saada yhteiskunnassa tilaa kulttuuriolennolle. Sille olisi nyt mahdollisuus tässä haaksirikossa.

Tarja Heiskanen
Viestintäjohtaja
Suomen Mielenterveysseura