Seuralainen

Aktiivinen vanhuus – uusi stereotypiako?

1.2.2011 Virkeitä seitsemänkymppisiä jatkamassa täysillä palkkatyötään, urheilullisia kahdeksankymppisiä kapuamassa Andien rinteitä, iloisia yhdeksänkymppisiä kuoroharjoituksissa – mikä maa, mikä asia?

Maa on Euroopan Unionin puheenjohtajamaa Tanska ja asia Euroopan teemavuoden avausseminaari  Kööpenhaminassa tammikuussa 2012.  Teemana tänä vuonna on Aktiivinen ikääntyminen ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Väestö vanhenee Euroopassa, joten asia on toki ajankohtainen. 

Kaksi päivää hypetystä ikinuorista vanhuksista alkoi hengästyttää. Eikö saisi vähän hellittää?

Ei, mikäli Tanskan ministereitä ja komission pomoja on uskominen.  Työelämä ei kuulemma millään tule toimeen ilman ikääntyneitä.  Ennen pitkää yleinen eläkeikä on vähintään 70 vuotta, mikäli EU-komissio saisi päättää. Näin siitäkin huolimatta, että nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä valtava ongelma, esimerkiksi Espanjassa 50 % nuorista on työttömänä. Eräs seminaarin alustajista todisti, että nuorten työllistymistä ei lainkaan auta se, että ikääntyneet jäävät eläkkeelle. En oikein ymmärtänyt perusteluja.

On hienoa, että ikäihmisten tietoja ja taitoja arvostetaan. Ikärasismi on kitkettävä työelämästä. Meitä vain on niin moneksi. On niitä, joilla on mielenkiintoinen ja haastava työ, joka on lähes elämäntehtävä. On niitä, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet raskasta, yksitoikkoista työtä pienellä palkalla ja haluaisivat jotenkuten terveinä viettää eläkevuosia.

Keinutuolissa sukkaa kutova mummo ja nuorekkaasti pukeutunut kahdeksankymppinen tanssikoulun johtaja ovat molemmat yksipuolisia mielikuvia vanhoista ihmisistä.  Toiset ovat sosiaalisia ja meneviä, toiset viihtyvät kotona arkisissa askareissa. Vanhat ihmiset ovat yhtä yksilöllisiä kuin nuoretkin.

Marita Ruohonen
Toiminnanjohtaja
Suomen Mielenterveysseura