MAALISKUUN SEURALAINEN

Yhteisöllisyys yes, mutta millä ehdoilla?

8.3.2010

Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan nykyään joka puolella. Maan hallitus edistää ainakin ohjelmansa mukaan yhteisöllisyyttä, meille järjestöihmisille yhteisöllisyyden merkitys on selvinnyt jo kauan sitten, tutkijat tuottavat yhteisöllisyyden tärkeyttä korostavia argumentteja. Järkyttävien ampumistapausten jälkeen yhteisöllisyyskeskustelu kuohahtaa ja sitten taas laantuu juhlapuheiden ja ohjelmajulistusten vakiotavaraksi.

Hyvän elämän ja mielenterveyden näkökulmasta kuuluminen johonkin yhteisöön – olipa se sitten perhe, ystäväpiiri tai harrastusporukka - on keskeistä. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme, vain harva meistä on tietoisesti valinnut erakon osan. On tärkeätä tuntea olevansa merkityksellinen jossakin joukossa, pienessä tai isommassa. Yksinäisyys on suuri yhteiskunnallinen ongelma, joka kasvaa koko ajan useimmissa länsimaissa.

Muistan menneiltä vuosikymmeniltä amerikkalaisen elämäntaito-oppaan, joka saavutti maailmanlaajuisen menestyksen. Sen nimi on Kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Yhteisöllisyyttä siis riittää, jos on rahaa ja valtaa? Verkostot aukeavat niille, joilla on pääomaa, joko älyllistä tai materiaalista. Syy-seuraus -suhde ei tietenkään ole näin yksinkertainen.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuus liittyvät kuitenkin usein muihin ongelmiin. Sairaus, työttömyys, köyhyys koskettaa ja pudottaa elämän valtavirroista. Valtiotieteen maisteri Netta Mäen äskettäin tarkastetusta väitöstutkimuksesta ilmenee, että sosiaaliset erot itsemurhakuolleisuudessa ovat edelleen huomattavat: suurin riski on vähän koulutetuilla työntekijäasemassa olevilla sekä työttömillä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijan Venla Salmen mukaan väkivaltarikollisuus liittyy erittäin voimakkaasti muihin sosiaalisiin ongelmiin. Ongelmat kasautuvat samoille ihmisille, huono-osaisuus periytyy sukupolvelta toiselle.

Yhteisöllisyys on ongelmallinen käsite, jota pitäisi tutkia tarkemmin. Siihen on sisäänrakennettu paitsi inkluusio, myös ekskluusio. Se sulkee sisäänsä, mutta myös jättää ulkopuolelle. Kaikki yhteisöt eivät ole tukevia ja rakentavia, on myös tuhoavia yhteisöjä. Viime aikoina julkista keskustelua on käyty uskonnollisten yhteisöjen tuhoavasta voimasta.  

Yhteisöllisyys ei tietysti yksistään ratkaise sosiaalisia ongelmia, mutta saattaa olla merkittävä tekijä. Sitä siis kannattaa tutkia ja edistää. Erityisesti meidän järjestöjen tehtävänä on tarjota osallisuutta ja yhteisöllisyyttä niille ihmisille, joiden muuten on syystä tai toisesta vaikeata löytää merkityksellistä elämää.

Marita Ruohonen

Toiminnanjohtaja