Seuralainen 2010
Helmikuun seuralainen
Maastakarkotukset eivät lopeta rikollisuutta
25.2.2010
Rikoksen tehneiden maahanmuuttajien maastakarkoitus pulpahtaa tasaisin väliajoin suomalaiseen keskusteluun. Media tarttuu asiaan usein poliitikon aloitteesta, viimeksi Sellon tapahtumien yhteydessä. Jokunen vuosi sitten somalialaiset nuoret miehet syyllistyivät sarjaan ryöstöjä ja pahoinpitelyitä, ja karkotus esitettiin ikään kuin yleisemminkin toimivana tapana poistaa ongelma ja sen syyt.
Karkotukset ovat kautta aikojen olleet keino kontrolloida
rikoksiin syyllistyneitä niin Suomessa kuin muuallakin. Vuosina 2001 – 2008 Suomesta
karkotettiin 59 - 89 henkilöä, ks. Maahanmuuttoviraston tilasto >>>.
Karkotus ei koske koskaan Suomen kansalaista. Suomalainen rikoksen tekijä on ja pysyy Suomessa, kun taas muut voidaan karkottaa. Karkotukset eivät kuitenkaan poista rikollisuutta Suomessa, koska tekijöitä riittää omasta takaa.
Kun aiheesta on keskusteltu julkisuudessa, ihmisen oma näkökulma
on unohtunut helposti ensimmäisenä. Joku voi syyllistyä rikokseen asuttuaan
Suomessa melkein koko ikänsä. Aikuiselämä vanhassa kotimaassa on täysin
tuntematonta, eikä siellä välttämättä ole mitään ihmissuhteita, joista olisi
apua uudelleen asettumisessa. Ihmisen identiteetti on rakentunut ainakin osittain
suomalaiseksi ja täällä hän on tottunut elämään ja toimimaan. Entisessä
kotimaassa joutuu aloittamaan kaiken alusta.
Kokonaisharkintaa on käytettevä aina
Aikuisena Suomeen tullut henkilö saattaa olla perheellinen ja hänen lapsensa ovat syntyneet Suomessa. Jos hän syyllistyy rikokseen, mitä silloin tehdään perheen kanssa? Karkotetaanko sekin? Mihin raja vedetään?
Kokonaisharkintaa on käytettävä jokaisen mahdollisen karkotettavan kohdalla. Ainoina kriteereinä ei voida käyttää ulkomaalaisuutta ja rikollisuutta.
Kansalaisuus voidaan lain mukaan evätä jopa pienen liikennerikkeen vuoksi. Nyt käydään keskustelua siitä, että kun kansalaisuus evätään rikkeen tai rikoksen vuoksi, kielteinen päätös voisi johtaa samalla karkotukseen. Kansalaisuutta voi kuitenkin anoa uudestaan kahden vuoden kuluttua, ja jos uusia rikkeitä tai rikoksia ei ole, sen voi saada. Karkotus on sen sijaan määräaikaisenakin melko lopullinen ratkaisu, eikä karkotettuna voi käynnistää uutta kansalaisuuden hakemista.
Poliitikkojen yksipuoliset julkisuudessa esitetyt kannanotot johtavat helposti ketjureaktioon, jossa moni muukin intoutuu esittämään maahanmuuttovastaisia mielipiteitä. Olisi toivottavaa, että poliitikot kantaisivat vastuunsa tässäkin asiassa ja perustelisivat näkemyksensä asiallisesti.
Lehtikirjoitukset ja lausunnot saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa maahanmuuttajien ahdistukseen ja masentuneisuuteen. Tällainen ilmapiiri voi ohjata maahanmuuttajia enemmänkin syrjäytymään kuin selviytymään. Jos tuntee, ettei ole tervetullut, on vaikeaa nähdä itseään osana uutta kotimaata, vaikka olisi jo kotoutunut veronmaksaja.
Lena Bremer
Erityisasiantuntija, SOS-kriisikeskus
