Joulun monet kasvot

23.12.2010

Joulun tienoo on aikaa, jolloin kiireistenkin ihmisten elämä pysähtyy hetkeksi. Monenlaiset tunteet täyttävät mielen.  Piilossa olleita lapsuuden kokemuksia voi nousta pintaan, myös kipeitä muistoja.

Useat muistavat lapsuuden joulut ainoina oikeina jouluina, koulun kuusijuhlineen, joulupukin odotuksineen ja jouluruokien tuoksuineen. Mielen täyttävä odotus palkittiin aattona: pukin kontista löytyi jotain kovasti toivottua.  Oli aikaa leikkiä ja pelata, viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa.

Jouluun sisältyy myös ahdistusta. Pysähtyminen nostaa mieleen ikäviä kokemuksia ja menetyksiä, joiden jälkeen ensimmäinen joulu on pahin. Jouluna tulee tilaa kuunnella omia tunteitaan, asioita, joille ei ole ollut kiireessä tilaa, mutta jotka ovat takertuneet mielen pohjalle.

 
Nykyajan julkisuuspaineen alla unohtuu vanha viisaus, että omaa sisimpäänsä tulee suojella.  Viisauden käsikirjassa vuodelta 1647 Baltasar Gracian toteaa, että yksilön ei ole viisasta päästää monia ihmisiä liian lähelle, etäällä on turvallisempaa. Hän jatkaa, että ymmärtäväisten suojassa sopii avautua.

Seuraan viime aikoina tulleet viestit kertovat, että yhä useammilta ihmisiltä puuttuvat tällaiset turvalliset, ymmärtävät ihmiset. Aikamme ongelma on yksinäisyys.

Tänä jouluna ei suomalainen hyvinvointiyhteiskunta saa korkeita pisteitä saavutuksistaan. Liian moni on vailla työtä, moni ei tule toimeen palkallaan, liian moni lapsi jää vaille lahjoja ja turvallisia aikuisia, liian moni on vailla omaa kotia. Liian moni uskoo, että on itse aiheuttanut umpikujansa.

Juuri julkaistu THL:n hyvinvointiraportti kertoo karun totuuden suomalaisesta hyvinvoinnista. Rikkaat ovat rikastuneet entisestään, köyhät köyhtyneet äärimmäiseen kurjuuteen, suhteellinen köyhyys kaksinkertaistunut 15 vuodessa ja köyhien lasten määrä on sama kuin oli 70-luvulla.

Muistaako kukaan enää tarinaa nasaretilaisesta, joka kehotti huolehtimaan pienimmistä ja heikoimmista ja antamaan kahdesta ihokkaasta toisen sitä vaille olevalle?

Rauhallista joulua!

Liisa Saaristo
Kehittämisjohtaja
Suomen Mielenterveysseura

Vapaaehtoisena vaikutat – kelpaaks seura

15.12.2010

Suomen Mielenterveysseurassa on aina arvostettu vapaaehtoisten toimintaa. Ensi vuonna siihen on erityisen hyvä syy, kun vietämme Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuotta. Teemavuonna haluamme korostaa ja kehittää vapaaehtoistoiminnan monimuotoisuutta.

 

Mielenterveysseuran sloganiksi Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuodelle on valittu ”Vapaaehtoisena vaikutat – kelpaaks seura”.  Sloganissa on lainattu Euroopan vapaaehtoistyön vuoden ajatusta vaikuttamisesta ja yhdistetty siihen kutsu liittyä hyvään seuraan - Mielenterveysseuraan!

 

Vapaaehtoistoiminnan vuonna seuran tavoitteena on taata osallistumiselle mahdollisimman matala kynnys. Haluamme helpottaa vapaaehtoistoimintaan pääsyä ja kehittää uusia toimintamuotoja, korostaa osallisuuden ja yhdessäolon merkitystä sekä nostaa vapaaehtoistyön imagoa entisestään. Toivotamme tervetulleeksi uudet toimijat, jotka haluavat edistää mielen hyvinvointia eri puolilla Suomea.

 

Mielenterveysseurassa ja paikallisissa mielenterveysseuroissa on paljon suunnitelmia vapaaehtoisuuden esille nostamiseksi. Yhdistämällä vapaaehtoistoiminnan vuoteen YK:n nuorten vuoden teemoja motivoimme mukaan uusia, nuoria vapaaehtoisia. Haastamme nuoria myös kirjoittamaan ajatuksiaan mielen hyvinvoinnista ja vapaaehtoistoiminnasta sekä näiden kehittämisestä.

 

Nostamme esille elämän makuisia tarinoita, kokemuksia vapaaehtoisuudesta niin tekijöiden kuin tuen saajien näkökulmasta. Tarinoita voisi kertoa vaikkapa kauppakeskusten infopisteissä eri järjestöjen kanssa.

 

Paikalliset mielenterveysseurat voivat osallistua Mahdollisuuksien tori -tapahtumiin eri puolilla Suomea ja tuoda esille monikulttuurisuutta. Haastamme mielenterveysseuralaisia ja yhteistyökumppaneita yhteiseen Päivä vapaaehtoisena -teemapäivään. Toivomme paljon innostusta erilaisten pienempien ja isompien tapahtumien järjestämiseen ensi vuonna. Näin saamme tempauksista kiinnostuneet vapaaehtoiset mukaan.

 

Vapaaehtoistoiminnan näkyväksi tekeminen on erityisen tärkeää. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea vapaaehtoistyön arvon nostamista esiin, mutta myös vapaaehtoistoiminnan erityislaatuisuuden näkemistä. Vapaaehtoistoiminnalla ei paikata lain tai säädösten velvoitteita vaan sillä on täysin oma arvonsa. 

 

Toisten auttamisen ja tukemisen ohella vapaaehtoistoiminnassa on tärkeää yhteisöllisyys ja osallisuus. Ihmisten osallistuminen yhteiseen harrastukseen, sosiaaliset suhteet ja yhdessäolo vahvistavat tutkimusten mukaan terveyttä. Tieteellinen todistusaineisto puhuu sen puolesta, että voimakkain ihmisten onnellisuutta ennustava tekijä on sosiaalisten suhteiden määrä ja intensiivisyys. Juuri tätähän yhdistysten vapaaehtoistoiminta parhaimmillaan siis on - onnellisuuden lisäämistä.

Sinikka Kaakkuriniemi

Järjestöjohtaja
Suomen Mielenterveysseura

Vertaistuen voimasta

7.12.2010

Kuntoutussäätiö valittiin pari vuotta sitten arvioimaan kymmentä Mielenterveysseuran varhaiskuntoutuskurssia. Niiden osallistujat olivat menettäneet lapsensa, sisaruksensa tai puolisonsa itsemurhan tai henkirikoksen kautta. Kursseilla oli myös apua hakevia masentuneita nuoria, ikääntyneitä sekä työikäisiä ihmisiä.

 

”Arviointitiimi koki toimeksiannon etukäteen raskaana johtuen käsiteltävistä vaikeista menetyksistä. Tietoa kerättiin ryhmähaastatteluihin, itsearvioinnein ja kyselylomakkein,” kertoo Kuntoutussäätiön arviointi- ja kehittämispäällikkö Janne Jalava.

 

Tulokset osoittavat, että apua löytyi. Ikäihmiset löysivät elämäniloa ja tovereita. Työssäkäyvät löysivät työn iloa ja oppivat pitämään puoliaan. Nuoret oppivat käsittelemään ongelmiaan ja löysivät uusia ratkaisukeinoja masennuksen käsittelyyn ja itsetunnon kohentamiseen. Läheisensä menettäneet pystyivät vihdoin puhumaan kuolemasta sekä surun, vihan ja häpeän tunteista sekä alkoivat uskoa tulevaisuuteen.

 

Jalavan mukaan arvioinnin tulokset puhuivat puolestaan. ”Vertaistuen ja ammattitaitoisen ohjauksen vaikutukset olivat jopa hätkähdyttäviä. Aviopari puhui lapsensa kuolemasta kurssilla ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, yhteiselo helpottui ja ilo palasi kasvoille. Lesket huomasivat yhteisiä kokemuksia jakaessaan, etteivät olleet syypäitä puolison itsemurhaan. Nuoret havaitsivat läheisen itsemurhaa pohtiessaan pidätellyn tuskan vaikeuttaneen elämää. Esimerkit kertovat onnistuneesta vertaistuesta ja avun oikeasta ajoituksesta. Hyvällä syyllä voi sanoa, että varhaiskuntoutus on vaikuttavaa,” Jalava havainnollistaa.

 

Jalava toteaa, että ennakkokäsitys raskaasta toimeksiannosta osoittautui vääräksi: ”Alkukeskustelut ja ensimmäiset haastattelut olivat kyllä raskaita ja osallistujat aika rikki, mutta nekin olivat palkitsevia, koska ihmiset kokivat jo silloin saaneensa apua.”  Arviointikokemukset ilahduttivat arvioitsijaa itseäänkin. ”Kurssien loppupuolen haastatteluissa vallitsi positiivinen tunnelma ja vahva tulevaisuudenusko. Häkellyttävää oli saada arvioitsijana kiitosta kuulijana toimimisesta! Mikään ei tunnu paremmalta kuin tuottaa ekstrahyvää omaa leipätyötä tehdessään. Jos työ ei joskus tunnu työltä, niin se ei siltä tuntunut.” iloitsee Jalava.

 

Jalava haluaa kiittää ryhmäläisiä ja ohjaajia elämänopetuksista, ja kokee itse kasvaneensa prosessin aikana. ”Ihmisten suurin voima on toisissa ihmisissä. Vertaistuen voimaan on helppo uskoa pysäyttävän ja samalla opettavan kokemuksen jälkeen.”

 

Lisätietoa
Varhaiskuntoutuksen arviointi 2010 >>> (pdf)

Kyllä me yhdessä selvitään - Voimauttavaa vertaistukea kriisitilanteissa >>> (pdf)
Julkaisu esittelee varhaiskuntoutuksen  toimintaperiaatteita ja hyväksi koettuja ryhmämalleja

Ellen Tuomaala

Verkkotoimittaja

Suomen Mielenterveysseura