Tammikuun seuralainen

Parisuhdeväkivaltaa vai kunniaväkivaltaa?

22.1.2010

Sellon kauppakeskuksen tragedia synnytti vilkkaan keskustelun kunnia- ja parisuhdeväkivallasta. Kunniaväkivallan käsitettä käytettiin tässäkin yhteydessä yleisesti, mutta suhteellisen huteralla logiikalla.

 

Kunniaväkivalta tarkoittaa naisten ja tyttöjen kunnian säilyttämistä ja siveyden varjelemista. Kunniasta huolehtivat mies ja muu perhe. Nuori tyttö tai nainen ei saa tuottaa häpeää perheelleen normeista poikkeavalla käytöksellään, esimerkiksi pukeutumalla liian länsimaisesti tai seurustelemalla väärään ryhmään kuuluvan henkilön kanssa.

 

Suvun kontrollia ja väkivaltaa

 

Nuori nainen voi joutua kotonaan tiukan kontrolliin. Vanhemmat voivat tutkia tarkkaan lukujärjestyksen, koulumatkaan kuluvaa aikaa mitataan kellolla tai tyttö haetaan koulusta. Häntä voidaan uhata väkivallalla tai pahoinpidellä. Väkivallan uhka saattaa ajan kuluessa lisääntyä. Silminnäkijäohjelma Siveyden tähden kertoi 11.1. tällaisesta tilanteesta. Äärimmäisen kunniaväkivallan muoto on avioliittoon pakottaminen, usein kotimaassa ”lomailun” varjolla. Tyttö voidaan myös jättää entiseen kotimaahan.

 

Kunniamurha, jollaista Suomessa ei tiettävästi ole tapahtunut, on aina suunniteltu teko ja uhri on ollut tietoinen uhkasta. Erotuksena parisuhdeväkivallasta, jossa pahoinpitelijä on oma puoliso tai seurustelukumppani, kunniaväkivallassa ja kunniamurhassa tekijä voi olla kuka tahansa naisen suvun miehistä. Joskus tehtävä lankeaa perheen alle 18-vuotiaalle nuorukaiselle, koska alaikäinen saa lievemmän vankeusrangaistuksen.

 

Kunniaväkivallassa on siten kyse naisen suvun kontrollista ja väkivallasta. Näin voi tapahtua, vaikka nainen olisi naimisissa. Jos esimerkiksi naisen uskottomuus tuottaisi häpeää hänen perheelleen ja suvulleen, suku joutuisi puhdistautumaan häpeästä naista rankaisemalla. Rankaisemisesta ei siis vastaisi oma petetty puoliso. Kunniaväkivalta on siten aina myös yhteisöllistä, ei vain kahden ihmisen välinen asia.

 

Suomessa on tietoa kunniaväkivallasta

 

Silminnäkijäohjelma nosti esiin suomalaisten viranomaisten kyvyttömyyden tunnistaa kunniaväkivaltaa ja auttaa uhreja, kun taas Ruotsissa 650 poliisia on perehdytetty aiheeseen. Ruotsin poliisin nettisivuilla hakusanalla hedersvåld löytyykin mielenkiintoista luettavaa, muun muassa tulostettava, erinomainen opas kunniaväkivallasta. Sivuilla on myös tietopaketti opettajille.

 

UNIFEM järjesti tammikuussa seminaarin kunniaväkivallasta. Rikoskomisario Arto Karalahti oli oikea mies puhumaan aiheesta oikeustieteellisen gradunsa myötä. Karalahden mukaan poliisi tuntee ilmiön, on saattanut naisia turvaan jopa ulkomaille ja neuvotellut perheiden kanssa uhkaavien tilanteiden purkamiseksi. Poliiseja myös koulutetaan kunniaväkivaltaan liittyvissä asioissa Tampereen poliisiammattikorkeakoulussa. Seminaarissa esiteltiin myös kaksi aiheesta vastikään julkaistua kirjaa, tekijöinä Turun naiskeskuksen Raija Ala-Lipasti ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Marjo Van Dijken Amoral-hankkeesta.

 

Mielenterveysseuran SOS-keskus oli mukana vuosina 2005 – 06 kunniaväkivallan ehkäisyprojektissa kuuden muun EU-maan kanssa. Jo tällöin järjestettiin aiheesta kaksi seminaaria laajalle osallistujajoukolle. Asiasta on keskusteltu Suomessakin jo useampi vuosi. Viranomaiset eivät ole niin ulalla kuin mitä tiedotusvälineet antavat ymmärtää.

 

Arja Riipinen

kriisityöntekijä

SOS-keskus, Suomen Mielenterveysseura

Tukemalla nuorten mielenterveyttä voidaan ehkäistä häiriöitä

5.1.2010

Lasten ja nuorten mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia voidaan tukea nykyistä enemmän kouluissa opettamalla heille mielenterveyteen liittyviä tietoja ja taitoja. Nämä taidot vahvistavat itsetuntemusta, lisäävät kestävyyttä sietää arjen pettymyksiä ja vastoinkäymisiä sekä antavat välineitä ristiriitojen ratkaisemiseen.

Kansaneläkelaitos julkisti vastikään hälyttäviä tietoja mielenterveyden häiriöistä johtuvista sairauspoissaoloista yhä useammalla nuorella. Suurimmassa muutoksessa, 1619 -vuotiailla nuorilla miehillä, sairauspäivärahakaudet ovat lisääntyneet 75 prosenttia 2004-2008.

Tutkimusprofessori Raimo Raitasalon ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemen (Sosiaalivakuutus 4/2009)  mukaan kasvu johtuu osaltaan sosiaalisen turvaverkon, perheen, koulun ja opiskelun, työn sekä terveydenhuollon kokonaisuuden haurastumisesta.

 

Koulu voi pienentää eroja hyvinvoinnissa

Pettymyksiltä ja vaikeilta elämäntilanteilta ja kehityskriiseiltä ei välty kukaan. Niitä voi kuitenkin opetella kohtaamaan ja käsittelemään, ja useimmiten niistä päästään yli oman työskentelyn ja ympäristön tuen avulla.

 

Omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen sekä omien selviytymistaitojen tiedostaminen ja kehittäminen ovat mielenterveyden suojatekijöitä. Ne edistävät henkistä hyvinvointia ja suojaavat jopa sairastumiselta.

Perhe on turvaverkon perusta mutta koulu- ja oppilaitosyhteisöt voivat vahvistaa merkittävästi nuoren hyvinvointia antamalla mahdollisuuden ryhmään kuulumiseen, kohdatuksi tulemiseen ja yhteisöllisyyteen. Samalla voidaan tasoittaa nuorten välillä vallitsevia eroja hyvinvoinnissa, jotka johtuvat erilaisista perheistä.

Ryhmäytyminen ja ryhmään kuuluminen sekä ikätovereiden tuki ovat nuorelle arvokkaita mielenterveyttä tukevia rakenteita. Tähän tarvitaan koulussa ja oppilaitoksessa aikaa, osaamista ja paikka. Valitettavasti yliopistollisessa opettajakoulutuksessa ei tarjota riittävästi välineitä toimia luokan  tai ryhmän ohjaajana.   

 

Uutta ammatillista osaamista opettajille

Terveystietoa opettavien opettajien ammatillista osaamista mielenterveydestä on alettu vahvistaa valtakunnallisesti opetusministeriön rahoittamalla koulutuksella ja siihen liittyvällä opetusmateriaalilla. Mielenterveyden voimavaralähtöisen ajattelun oivaltaminen ja konkreettisten opetusmallien saaminen on herättänyt osallistujissa pyynnön saada kaikille opettajille mielenterveyden edistämisen tietotaitoa.

 

Edistävä mielenterveystyö on pitkäjänteistä ja rakenteisiin vaikuttamista.  Opetusministeriön päätöksellä (3.4.2009) asetettu työryhmä pohtii parhaillaan, millaista osaamista ja taitoja 2020-luvun nuori tarvitsee. Jokaisen nuoren mielenterveystiedot ja taidot ovat tärkeä osa tätä osaamista. Niiden opettamiseen tarvitaankin välitöntä ja riittävää panostusta opettajien koulutukseen sekä koulu- ja oppilaitosyhteisön moniammatilliseen yhteistyöhön.

 

Suomen Mielenterveysseuran kouluhankkeessa mukana olleista oppilaista 94% kertoi oivaltaneensa, että mielen hyvinvointiin liittyviä tietoja ja taitoja voi tukea ja vahvistaa omassa elämässään. 9.-luokkalaisista pojista 80% vastasi oppineensa tunnistamaan omia hyviä puoliaan mielen hyvinvoinnin opetuksessa. Koulua voidaan ja pitää kehittää mielenterveyttä tukevana rakenteellisena voimavarana yhteiskunnassa.

Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla on julkaistu 5.1.2010 tiivistelmä kirjoituksesta

Marjo Hannukkala

Hankejohtaja, KL

Suomen Mielenterveysseura

Palaa otsikoihin