Tekstin koko

Suurenna tekstikokoa Pienennä tekstikokoa

Seuralainen 2013

Toukokuun seuralainen - Marika Ketola

Lasinen lapsuus aiheena nuorten aikuisten vertaistukiryhmissä

Marika Ketola blogi29.5.2013 Olin esittelemässä Lasinen lapsuus – sirpaleinen mieli -yhteishanketta eräässä tapahtumassa, kun noin 80-vuotias mies tuli kannustamaan meitä työntekijöitä pitämään tärkeää asiaa esillä: ”Sellaista lapsuutta kuin minulla oli, ei saisi olla kenelläkään lapsella”.  Lasinen lapsuus – sirpaleinen mieli hankkeen myötä olen tavannut monen ikäisiä ihmisiä, joiden kertomukset lapsuuden kokemuksistaan ovat koskettaneet.

Kun perheessä viina on aikuisten tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla, lapsen tarpeet sivuutetaan. Vanhempien tai vanhemman arvaamaton ja joskus väkivaltainen käytös varjostaa lapsen koko elämää. Tyypillisiä seurauksia lapselle perheen ongelmallisesta alkoholinkäytöstä ovat tunne omasta arvottomuudesta ja vaikeus luottaa itseen, toisiin ihmisiin ja elämään yleensä.

Lapset harvoin puhuvat kenellekään ulkopuoliselle huonoista asioista perheessään, kokemukset jäävät vaille sanoja ja vaikuttavat tunne-elämään. Lapsuuden kokemusten käsittely alkaa usein nuorena aikuisena, kun on jo itsenäistytty kotoa, opiskellaan tai ollaan työelämän alussa. Jotkut nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, että kokemusten käsittely olisi hyväksi heille. Toiset nuoret taas hakeutuvat avun piiriin väsymyksen, sosiaalisen jännityksen tai ahdistuneisuuden vuoksi, ja lapsuuden kokemukset tulevat esiin keskustelussa esimerkiksi oppilaitoksen psykologin tai muun ammattiauttajan kanssa.

SOS-kriisikeskuksen Lasinen lapsuus -vertaistukiryhmissä 18–28 -vuotiaat nuoret tapaavat toisiaan viikoittain 12 kertaa. Ryhmässä on 6 – 10 osallistujaa, joita yhdistää halu keskustella yhdessä lapsuuden perheen päihteiden käytöstä ja sen vaikutuksista heidän elämäänsä. Pääpaino ryhmissä on osallistujien keskinäisellä keskustelulla, kuuntelemisella ja omien ajatusten, tunteiden ja kokemusten kertomisella.  Ryhmiä ohjaa kaksi mielenterveysalan ammattilaista.

Vaikka perheen aikuisten haitallinen päihteiden käyttö on lapselle kehityksellisesti taakka, niin ryhmiin osallistuneet nuoret näkevät perheessään usein paljon hyvää. Mielestäni on yleensäkin väärin ajatella, että vaikea lapsuus olisi jonkinlainen kohtalo, joka varjostaa elämää aina. Vaikeat kokemukset lapsuudessa usein lisäävät ymmärrystä ja kärsimykset jalostuvat monenlaisiksi vahvuuksiksi.  Ryhmissä osallistujat ovat kokeneet saavansa voimia erityisesti jaksamiseen ja tulevaisuuden toiveikkuuteen. Keskustelu muiden kanssa on rikkonut hiljaisuuden ja häpeän muuria, joka on monilla jatkunut lapsuudesta lähtien.

Lasinen lapsuus – sirpaleinen mieli -hankkeessa toimivat yhteistyössä A-klinikkasäätiö, Mielenterveyden keskusliitto ja Suomen Mielenterveysseura. Hankkeen kaikista vertaistukiryhmistä löydät lisätietoa hankkeen sivuilta>>>


Marika Ketola, Varhaiskuntoutuksen suunnittelija
SOS-kriisikeskus, Suomen Mielenterveysseura


Palaa otsikoihin



Tulosta tämä sivu
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä