Tiedotteet
Toiminnanjohtaja Marita Ruohonen: Suomeen on syntynyt huono-osaisten sukupolvien ketju
Suomessa terveys- ja tuloerot kasvavat nopeasti ja yhä useampi ihminen syrjäytyy opiskelusta, työstä, elämästä. Samaan aikaan sosiaalinen liikkuvuus on kaventunut. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion sijaan Suomessa on havaittavissa merkkejä luokkayhteiskunnan noususta.
Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen korostaa Demarin haastattelussa 13.8.2010, että huono-osaisuuden ketjun katkaiseminen on iso haaste. Paras keino ketjun purkamiseksi on Ruohosen mielestä varhainen puuttuminen ongelmiin ja ihmisten elämän edellytysten tukeminen. Tärkeitä foorumeja tässä työssä ovat niin kodit, päiväkodit kuin koulut.
Erityisen huolissaan Ruohonen on lapsista ja nuorista.
– Puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä syntyy ennen kuin nuori täyttää 15 vuotta ja kolme neljäsosaa ennen 18. ikävuotta. Nuorten ja perheiden on vaikea saada apua. Mielenterveysseuran kriisikeskuksissa ja Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa saamme tästä jatkuvasti viestejä.
Mistä työpaikkoja nuorille
Tuntuu aika rajulta, että poliittiset päättäjät vaativat työurien pidentämistä sekä alku- että loppupäästä. Karu todellisuus on kuitenkin se, että monet nuoret valmistuvat suoraan kortistoon ammatti- ja korkeakouluista. Kilpailu työpaikoista on kovaa, epävarmuus ahdistaa ja elämää seuraa jatkuva turvattomuus. Ei ihme, että nuoret masentuvat tai eivät jaksa yhteiskunnan kovien vaatimusten puristuksessa.
Ruohonen näkee, että nuoret ovat kuitenkin paljon kriittisempiä kuin edellinen sukupolvi. Ympäristön suojelu, eettinen kuluttaminen ja vanhentuneiden rakenteiden kritisointi ovat kaikki terveitä merkkejä. Elämässä on muutakin kuin työ, mutta silti siitä emme pääse mihinkään, että jollakin lailla jokapäiväinen leipä on saatava.
Nyt tarvitaan kansanvaltaa
Marita Ruohonen puhuu osallisuuden, yhteisöllisyyden ja kansanvallan puolesta. – Tarvitsemme uusia kansanvallan muotoja ja sitä, että ihmiset voivat olla osallisia omassa elämässään. Poliittiset puolueet kulkevat pitkälti vanhoja latuja, eivätkä pysty vastaamaan tämän ajan haasteisiin.
– Kansalaisyhteiskunta tarvitsee myös uudenlaista kansalaisuutta ja tässä nuoret ovat tiennäyttäjiä. Meidän pitäisi kasvattaa yhä rohkeampia lapsia ja nuoria, jotka puuttuvat epäkohtiin, eivätkä hyväksy vanhoja totuuksia pureskelematta.
