”Mielenterveys on kansalaistaito, johon me kaikki tarvitsemme eväitä” – Mitä mielessä Mieli 120 -juhlavuodesta, Sari Aalto-Matturi?

”Mielenterveydestä huolehtiminen ei näyttäydy kovin vahvana sote- ja maakuntauudistuksessa. Sote-keskusten tehtäviin on määritelty yhtä jos toista, mutta ei mielenterveyttä, eikä esityksistä pysty lukemaan, miten valinnanvapaus käytännössä toimii mielenterveyspalveluita tarvitsevalle”, pohtii Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi seuran 120-vuotisjuhlavuoden päättyessä.

Sari Aalto-Matturi.

Kovin oli komea Mielenterveysseuran juhlavuoden avaus 19. tammikuuta 2017 Säätytalolla Helsingissä.

Päivälleen 120 vuotta aiemmin lämpömittari näytti Helsingissä -13 astetta ja taivaalta putoili verkalleen lumihiutaleita. Oli tiistai 19. tammikuuta 1897, kun Skyddsföreningen för Sinnessjuka -yhdistyksen perustamiskokous sinetöi sen, jota nyt juhlistettiin. ”Olemme perustaneet Suomen Mielenterveysseuran”, luki banderolleissa 2017 ja juhlavuosi polkaistiin liikkeelle.

Sari Aalto-Matturi sanoo, että juhlavuosi kannatti ehdottomasti järjestää. Ei toki pelkästään juhlimisen vuoksi, vaikka 120-vuotinen historia on itsessäänkin kunniakas ja juhlimisen arvoinen, mutta erityisesti siksi, että juhlavuoden sateenvarjon alla on ollut mahdollista tuoda esiin sekä niitä tavoitteita että sitä työtä, mitä seura päivittäin tekee.

”Vuoden aikana tuli selväksi, miten käsitykset ja ajatukset mielenterveydestä ovat muuttuneet seuran pitkän historian aikana sekä päämme sisällä että suhtautumisessa mielenterveyteen.”

On myös hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi Suomen Mielenterveysseura on maailman vanhin mielenterveysalan kansalaisjärjestö – ei toki ensimmäisenä perustettu, mutta ”ne muut vanhemmat ovat tehneet itsensä vuosien saatossa tarpeettomiksi, koska eivät ole onnistuneet löytämään uutta rooliaan ja tehtäväänsä muuttuneessa toimintaympäristössä.”

”On osattava myös luopua”

Sari Aalto-Matturi iloitsee, että Mielenterveysseura on eri käänteissä onnistunut luopumaan vanhasta ja miettimään, mitä juuri nyt pitää tehdä.

”Seura kulkee tavallaan kolmilla raiteilla, joita ovat pitkän kehitystyön tuloksena syntynyt vakaa perustoiminta, asiat, jotka vaativat toimenpiteitä ja vaikuttamista juuri nyt, sekä valmistautuminen tulevaan. Toki aina on oltava valmis luopumaan perustyöstäkin, kuten tehtiin vaikka Veikkolan parantolan kohdalla.”

Maailmanmenoa kuvaa hyvin se, että Mielenterveysseura kulkee nyt strategiansa nelivuotiskautta 2016–2020, mutta jo kahden ensimmäisen vuoden aikana on tullut selväksi, että reittiä pitää reivata.

”Kolme vuotta sitten ei esimerkiksi osattu hahmottaa monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajakysymyksiä niin kuin niitä tulee tänään hahmottaa. Toki samaan aikaan pitää yrittää nähdä, mihin koko yhteiskunta on menossa.”

Ilmastonmuutos, monikulttuurisuus ja valtava teknologian murros, kuten sosiaalinen median tulo, ovat asioita, joita mielen pitää kyetä käsittelemään.

Suomen Mielenterveysseura on 120-vuotisjuhlavuonnaan voinut tarkastella omaa historiaansa ja peilata sen kautta tulevaisuuttaan – ymmärtää miten organisaation identiteetti on rakentunut. Seuran tuore historiikki ja juhlavuoden avajaisiin työyhteisön tuottama näytelmä kertovat hyvin niistä valinnoista ja polusta, jotka tähän päivään ovat johdattaneet, sekä miksi seura on niin vahva ja elinvoimainen kuin se on.

”Juhlavuosi on opettanut keitä olemme”

”Juhlavuosi on ollut tärkeä sisäisen itsetutkiskelun ja itsetunnon kannalta. Edellä mainitun, seuran historiaa oivalla tavalla valottavan näytelmän tekeminen oli satsauksena erinomainen. Se oli hieno yhteisen oppimisen paikka, joka sopivalla tavalla vahvisti työyhteisöämme.”

Suomen Mielenterveysseura on vuoden 2017 lopussa suurempi kuin koskaan. Kasvu on ollut nopeaa, eikä suinkaan ole selvää, että uusi henkilökunta ja muuttuva organisaatio kiinnittyvät identiteettiin. ”Siinäkin suhteessa juhlavuosi on ollut kokoava voima. On nopeasti opittu, keitä me olemme.”

Mielenterveysasiat ovat muutaman viime vuoden aikana nousseet aiempaa vahvemmin esille yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä. ”Vuosi sitten 2000 suomalaiselle tehty gallupkysely vahvistaa, että mielenterveysasioihin suhtaudutaan aiempaa positiivisemmin. Erityisesti näin vahvistivat yli 50-vuotiaat vastaajat. Se kuvaa hyvin pidemmän aikavälin muutosta”, Aalto-Matturi sanoo.

Hän jatkaa, että sukupolvien välillä on eroa. Nuoret osaavat kantaa huolta uupumisesta, stressistä, masennuksesta ja ahdistuksesta – he ovat kasvaneet erilaisessa ilmapiirissä kuin sodanjälkeiset suuret ikäluokat.

”Mielenterveysasioista puhutaan ja julkkikset ovat nostaneet esiin ongelmiaan. Nuoret ovat kasvaneet uuteen normaaliin, jossa vammaisiin, vähemmistöihin ja vaikka mielenterveyden ongelmiin osataan paremmin suhtautua. Nykyään jokainen voi uupua tai särkyä – mutta myös parantua.”

Onko mielenterveydestä yhä vaikea puhua?

Sari Aalto-Matturi muistuttaa, että maalissa ei tietenkään vielä olla, mutta asenneympäristön ilma on puhtaampaa kuin ennen. Yhä edelleen ihmisille puhuminen mielenterveysasioista on vaikeampaa kuin fyysisen terveyden ongelmista.

”Koetaan ettei tiedetä tarpeeksi, eikä mistä apua voi saada, tai miten läheistä voisi neuvoa. Siksi tässä ajassa pitäisi käydä keskustelua siitä, että mielenterveys on kansalaistaito, johon me kaikki tarvitsemme eväitä.”

Suomen Mielenterveysseurassa iloitaankin, että pitkälti seuran työn ansiosta opetussuunnitelmiin on saatu kirjattua mielenterveystaidot.

Mielenterveysseuran juhlavuosi on tarjonnut Aalto-Matturille monia pohdinnan hetkiä. Matka tammikuiselta Säätytalolta, Kevätmieltä Lapinlahdessa -tapahtuman kautta toreille ja turuille halki Suomen on avannut aisteja, kuten tietenkin ympäri vuoden jatkunut laaja Toivoa kirjallisuudesta -kampanja yhdessä Helsingin kaupunginkirjaston kanssa.

”Toivoa, iloa, voimaa -kiertue suomalaisiin kesätapahtumiin mahdollisti lukuisat hienot keskustelut. Ihmiset todella pysähtyivät kertomaan, mitkä asiat heidän elämäänsä tuottavat tunnuslauseen mukaisia tunteita. Se oli huikea kokemus!”

”Ikinä en ole mielenterveyttä tarvinnut…”

Ja monia ovat toivon, ilon ja voiman lähteet. Perhe, rakkaus, aurinko ja valo ainakin kiertueella kirjattiin.

Asenneilmapiirin muutosta, osin onnistunutta viestiä, kuvaa sekin, että kun vielä joitain vuosia sitten vaikkapa messutapahtumissa Mielenterveysseuran esittelypiste yleensä pyrittiin kiertämään, niin nyt asiakkaat tulevat luo – puhuvat ja pohtivat. Eivät pelkää leimautumista, eivätkä enää totea, että ”ikinä en ole mielenterveyttä mihinkään tarvinnut”.

”Terveys on kaunis sana, jota ei tarvitse pelätä jatkossakaan. Myös mielenterveys sanana alkaa olla salonkikelpoinen, eikä enää ainoastaan tuo mieleen ahdistusta ja masennusta”, Sari Aalto-Matturi sanoo ja pohtii samalla juhlavuoden jälkeistä aikaa – eikä haasteista ole pulaa.

”Alkoholilaki ja sen mahdollinen muutos saattaa olla merkittävin yksittäinen taustatekijä, joka voi hidastaa hyvää mielenterveyskehitystä. Vaikka alaikäisten humalahakuinen juominen on vähentynyt, ei ainakaan toistaiseksi yli 18-vuotiaiden osalta voida iloita samasta suunnasta. Se kulttuuri pitäisi saada muuttumaan.”

Yhteiskunnan rakenteiden muutos luo myös varjonsa. Vaikka Mielenterveysseura on vuosien varrella ollut kohtuullisen ketterä muuntautumaan eri aikakausien tarpeisiin, on juhlavuoden päättyessä kuva kovin utuinen ja syynä on – kuinkas muuten – sote-uudistus.

”Mielenterveydestä huolehtiminen ei näyttäydy kovin vahvana sote- ja maakuntauudistuksessa. Sote-keskusten tehtäviin on määritelty yhtä jos toista, mutta ei mielenterveyttä, eikä esityksistä pysty lukemaan, miten valinnanvapaus koskee mielenterveyspalveluita tarvitsevia.”

Vaikka Mielenterveysseura ei ole kuntouttava järjestö eikä potilasjärjestö, se joutuu miettimään rooliaan uudessa ajassa. ”Mielenterveyspotilaiden asema ei ole hyvällä tolalla nytkään, ja uhkana on, että se edelleen heikkenee.”

”Jokainen varmaan ymmärtää, ettei kyseessä ole helppo harjoitus. Kiinnostuneena odotan, että meneekö se maaliin, vai mitä tapahtuu”, Sari Aalto-Matturi pohtii myötätuntoisena.

Jatkuvan muutoksen haaste

Vaikka sote-uudistus ei aina näyttäydy kovin konkreettisena, on se haasteena kuitenkin sellainen, toisin kuin yhteiskunnan resilienssi (kyky pärjätä isossa muutoksessa, muutosjoustavuus, kimmoisuus), joka on iso strateginen kysymys.

”On ihan selvää, että teknologinen kehitys, ilmastonmuutos, uusi monikulttuurinen ympäristö sekä työelämän muutos tulevat vaikuttamaan. On käynnissä iso toimintaympäristön mullistus, jossa meidän tulisi pärjätä, jaksaa ja olla innovatiivisia sekä menestyä.”

Mielenterveystaitoja tulee siis kehittää jo varhaiskasvatuksessa ja toisaalta huolehtia, että yhteiskunnan rakenteet kannattelevat jo mainittua resilienssiä. Eläminen jatkuvassa muutoksessa on mielelle iso haaste.

”Suomen Mielenterveysseuran avainkysymys on, miten tuoda esille aihetta eri konteksteissa ja olla asiantuntijana mukana.”

Kuvaava jatkuvalle muutokselle on jo parin vuosikymmenen ajan tietoa suoltanut internet – ”vastausoraakkeli”, joka sylkee vastauksia aiheesta kuin aiheesta tavalla, jota 30 vuotta sitten ei olisi tietosanakirjojen maailmassa edes kuvitella. Eikä tekniikan kehitykselle ole nähtävissä hidastumista – ei totta vie. On siis pakko virittää mieli jatkuvaan ja kiihtyvään uuden oppimiseen.

Mutta ei unohdeta toista puolta: Teknologian kehitys luo ennennäkemättömiä mahdollisuuksia.

”Suomen Mielenterveysseuran tehtävä on olla auttamassa mieltä ja löytää kussakin ajassa mielekkäät tavat tehdä sitä. Mutta myös luopua sellaisesta, mikä ei enää ole tarpeen. Eivätkä pilarit, joiden varaan työ rakentuu, eli kriiseissä auttaminen mielenterveyttä edistävä työ ja kansalaistoiminta, ole rapistumassa. Ne ovat edelleen vahvoja ja pysyvät sellaisina vaikka niiden sisällä asiat muuttuvat”, päättää Sari Aalto-Matturi ja jää pohtimaan voisiko Mielenterveysseuralla olla jatkossa rooli vaikka sote-palvelujen tuottajana.

Aika senkin näyttää.

Lue lisää