”Tarpeeks pimeetä juttuu” – huumori voi olla osa toipumista

Huumori saattaa olla merkittävin päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaan osallistuvien hyvinvointia edistävä asia, kirjoittaa tutkija Timo Ilomäki.

Timo Ilomäki, tutkijam Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen Mipa-tutkimusohjelma.

Jukka Valkonen kirjoitti hiljattain huumorista hyvinvoinnin edistäjänä. Valkosen MIPA-tutkimusohjelman puitteissa keräämässä aineistossa huumori oli tärkein yksittäinen hyvinvointia edistänyt tekijä – tilastollisesti merkitsevällä marginaalilla! Hopealle sijoittui niinkin merkittävä tekijä kuin yhdessäolo perheen tai läheisten kanssa, toki niissäkin yhteyksissä huumoria toivottavasti esiintyy.

Omassa MIPA-ohjelman osahankkeessamme Kokemusasiantuntijuus ja vertaisuus toipumisen ja kuntoutumisen tukena emme törmänneet huumoriin mitenkään jatkuvasti. Tähän varmasti vaikutti se, ettei huumori ollut osa tekemiemme teemahaastattelujen runkoa.

Kuitenkin voidaan tohtori Valkosta mukaillen katsoa huumorin olevan ”sen verran vakava asia, että sitä oli syytä tutkia hieman tarkemmin”. Kävin 42 haastattelua sisältänyttä haastatteluaineistoamme hieman läpi siltä osin, mitä siellä puhuttiin huumorista.

Huumorin hyvinvointivaikutus välittyy naurun kautta

Huumorin hyvinvointivaikutuksesta hyvin suuri osa välittyy naurun kautta. Nauraminen saa aikaan rentouttavia fysiologisia muutoksia sekä tuottaa positiivisen mielialan synnyttäviä hormoneja.

Hupi ja hilpeys voivat parantaa kivunsietoa ja vastustuskykyä. Kuitenkin itse haastattelutilanteissa naurettiin useimmiten käsiteltäessä yllättäviäkin asioita, kuten ristiriitatilanteita. Naurun lisäksi huumorin toinen piirre onkin Valkosen mukaan monitulkintaisuuden ja epäjohdonmukaisuuksien tunnistaminen. Kuormittavien asioiden humoristinen lähestyminen voi tarjota vaihtoehtoisen, toiveikkaamman tulkinnan.

Haastatteluissa esimerkiksi huumorintaju tulee esiin yhtenä hyvän vertaisen ominaisuutena. Huumorissa on vahva yhdenvertaisuuden elementti. Huumori on myös hyvin kontekstisidonnaista, kuten eräs haastateltava kuvaa:

”Joo, musta huumori on aika oivallinen apukeino. Jos joku heittää törkeen läpän, sä heität ite vielä törkeemmän, sit nauretaan tosi räkäsesti. Tai jos rupeaa jotain sievistelemään rajummassa porukassa, niin ne kattoo sua tosi hitaasti. Jos heittää tarpeeks pimeetä juttuu tai jos se tulee luonnostaan, niin se on aika hyvä jäänmurtaja monessa kohtaamisessa.”

Viihde ja kulttuuri yhteydessä huumoriin ja hyvinvointiin

Toisaalta kaikki huumori ei edistä hyvinvointia. Valkonen esittelee artikkelissaan huumorin tyylillisen jaon liittymistä vahvistavaan, itseä vahvistavaan, aggressiiviseen sekä itseä vahingoittavaan huumoriin. Ensimmäiset kaksi tukevat ja jälkimmäiset ovat hyvinvoinnille pikemminkin haitallisia.

Hyvinvointia tukeva harrastustoiminta on keskeinen osa järjestöjen arkea. Teatterin ja mielenterveystyön yhteinen historia on pitkä, mutta mitä jos eläytymisen ohella osa teatterin viehätysvoimasta onkin siinä, kun asiat menevät ”plörinäksi”?

”Sitten kun tosiaan täällä kaikkee hauskaa tehdään… Kyllä meil on ollu hauskoi harjotuksii täällä monta kertaa. Nauru raikaa! Harjotukset menee miten menee, mutta hauskaa on. ”

Kuntoutuminen ja toipuminen ovat toden totta muutakin kuin vertaisryhmissä käyntiä ja reflektiota. Ohjatun toiminnan lisäksi varsinkin mielenterveysjärjestöissä haastattelemamme vertaiset saattoivat harrastaa kulttuuria laajasti myös vapaa-ajallaan.

Myös Valkosen kyselyaineistossa viihde ja kulttuuri olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä sekä huumoriin että hyvinvointiin. Tässä erään mielenterveysjärjestön vertaisryhmässä (V) kävijä kuvaa ensin musiikkimakuaan, ja sitten:

V: …ja sitten myöskin tykkään elokuvista. Jacques Tatinin elokuvat on semmosii, niissei puhuta mitään…hiljaista komiikkaa…
T: Miten se kirjotetaan?
V: J-a-c-q-u-e-s, T-a-t-i. Hän on tavallaan elänyt englantilainen … observer, tarkkailija, sekin hoitaa mun mielenterveyttä.

Nolohkoa, mutta haastattelija [allekirjoittanut] ei ollut kuullutkaan yhdestä eurooppalaisen elokuvan suurimmista koomikoista. Jos Tati olikin tuntematon suuruus, niin haastateltava antoi seuraavaksi ”populaarimman” kulttuurivinkin, joka ei ehkä jätä vastaavaa jälkeä historiaan:

V: joo ja sitte uskomatonta...Timohan sun nimi oli?
T: Joo, joo
V: voit laittaa, että Pressiklubi – aivan mahtava klubi!
(…)

V: Pressiklubi… mä meinasin ratketa naurusta
E (toinen haastattelija): huumori auttaa
V: …minä niin kuin nautin täysin siemauksin, ei voi muuta kuin vesi silmissä…mä en osaa selittää.

Valkonen avaa artikkelinsa vanhalla sanonnalla ”Nauru pidentää ikää”, ja toteaa, että tutkimukset näyttävät vahvistavan vanhan viisauden.

Mutta on hankala keksiä haitallisempaa ”vanhaa viisautta” kuin ”mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta”. Intuitiivisesti looginenhan sanonta on, jos naurajasta ei miestä tule, niin välttyy hän miesten lyhemmältä elinajanodotteeltakin. Mutta jos elämässä on ollut alakuloa, niin kyllä minä ainakin kehottaisin nauramaan vaan, jos yhtään naurattaa.

Timo Ilomäki
Tutkija, päihde- ja mielenterveysjärjestöjen MIPA-tutkimushanke

Lue lisää