Pentti Arajärvi: "Mielenterveyden ongelmat ja köyhyys kietoutuvat toisiinsa – tämä on ymmärrettävä sote-uudistuksessa"

Mielenterveyden ongelmat tekevät usein – lähes aina – köyhäksi. Mutta köyhyydellä on osansa mielenterveyden ongelmien synnyssä.

Pentti Arajärvi, Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja.
Professori Pentti Arajärvi on Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja.

Mielenterveyden ongelmat leimaavat ihmisen edelleen. Häntä vältellään tai oudoksutaan ja pahimmillaan jopa pelätään. Kuitenkin kyseessä on ihminen; hänellä on ihmisarvo ja oikeus tulla kohdelluksi ihmisenä siinä kuin muillakin. Yksi kestää kolhuja pidempään, toinen haavoittuu helpommin, yksi joutuu olosuhteisiin, jotka aiheuttavat mielenterveyden ongelmia, toinen ei. Yksi sairastuu ja toinen ei näissä arpajaisissa.

Köyhyys on pienituloisuutta ja vähävaraisuutta. Se on eri asia kuin syrjäytyminen, tosin köyhyys on usein osa syrjäytymistä. Syrjäytyminen on pienituloisuutta, työttömyyttä, mielenterveyden ongelmia, päihteiden väärinkäyttöä, asunnottomuutta, heikkoa koulutusta, yksinäisyyttä, maahanmuuttajan asemaa, vammaisuutta, lapsuusajan puutetta. Mikään näistä ei yksinään eikä parikaan yhdessä tarkoita syrjäytymistä. Mutta useampi tekijä yhdessä luo useimmiten syrjäytyneen elämäntilanteen.

Mielenterveyden ongelmat ja pienituloisuus (työttömyys, heikko koulutus) kietoutuvat yhteen tavalla, jota voi sanoa pirunnyrkiksi. Se tarkoittaa kokonaisuutta, jonka purkaminen osiinsa on usein helppoa, mutta uudelleen rakentaminen ehjäksi kokonaisuudeksi on todella vaikeaa. Yhden osan ratkaiseminen ei välttämättä vielä merkitse mitään.

Yhteiskunnan palvelut usein kohdistuvat vain yhteen osaan. Jos ajaudut ensin mielenterveyspalveluihin, jäävät muut tarvittavat toimet suorittamatta tai heikoiksi. Vastaavasti käy, jos ensin ryhdytään purkamaan asunnottomuutta tai toimeentulon puutetta. Kokonaisote puuttuu.

Kysymys on sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuus on sitä, mikä on oikein. Tietysti ihmisten käsitykset oikeudenmukaisuudesta vaihtelevat. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on yleinen käsitys asioiden oikeasta ja toivotusta tilasta. Oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa on perustuslain 1. pykälässä asetettu Suomen tavoitteeksi.

Oikeudenmukaisuus voidaan jakaa muodolliseen ja tosiasialliseen oikeudenmukaisuuteen. Muodollinen ei vielä kovin pitkälle vie. Se edellyttää, että ihmisiä kohdellaan samalla tavalla samanlaisissa tilanteissa ja että heille annetaan samat edut ja oikeudet kiinnittämättä huomiota siihen, mikä on lopputulos. Tosiasiallinen oikeudenmukaisuus koettaa järjestää asiat siten, että ihmisten voidaan sanoa saavan oikeutensa toteutetuksi ja tulevan oikeudenmukaisesti kohdelluiksi.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toimivuus parantaisi merkittävästi mielenterveyskuntoutujien asemaa. Sen toteuttamiseksi pitäisi palvelujen laatua ja saatavuutta parantaa. Samoin olisi luotava eri palvelujen yhteen sovittamista koskeva järjestelmä.

Nämä seikat ovat olleet paljon esillä viime vuosina, kun on yritetty saada aikaan sote-uudistus. Sen keskeisimpiä tavoitteita on ollut nimenomaan palvelujen yhteen sovittaminen sekä laadun varmistus ja saatavuuden parantaminen.

Vaan nyt viimeisimmässä vaiheessa on poistettu viranomaista velvoittava sosiaali- ja terveyspalvelujen samanaikainen suunnittelu koko esityksestä. Syynä on suuressa määrin pyrkimys luoda näihin palveluihin markkinavetoisuus nykyisen yhteisvastuun sijaan.

Tilanne ei välttämättä heikkene yhteen sovituksen kannalta. Tosin niissä kunnissa, joissa kunta on järjestänyt yhteen sovituksen, purkautuu se lakisääteisesti. Yhteisvastuu heikkenee. Tavoiteltu sosiaali- ja terveyspalvelujen toisiaan tukeva ratkaisu ei toteudu.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistavan uudistus on herkässä vaiheessa. Kireällä on aikataulukysymykset eduskunnassa ja ehkä eduskunnan enemmistön tukikin. Vaikka uudistus hyväksyttäisiin nykyisessä eduskunnassa, on asia kaikkea muuta kuin valmis.

Nyt saadaan valmiiksi enintään palvelujen organisointi, mutta kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöä koskevan lainsäädännön uudistaminen on alkutekijöissään. Se on vielä mittava ponnistus seuraavalle eduskunnalle. Lisäksi on pohdiskeltu niin sanottua miniuudistusta, jossa nyt eduskunnassa olevista laeista vain osa hyväksyttäisiin ja loppuosa jäisi myöhemmäksi.

Paljon on työtä tehty. Valmistuupa uudistus nyt tai myöhemmin, suuri, jopa suurin osa valmistelusta on käytettävissä, vaikka muodollisesti aloitettaisiin alusta. Uudistus tarvitaan joka tapauksessa.

Pentti Arajärvi, Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja