Nukahdamme rytmissä

Uni on osa vuorokausirytmiämme. Tätä rytmiä pitää yllä peräti kaksi järjestelmää. Niistä ensimmäinen on aivojemme sisäinen kello, niin sanottu keskuskello, joka määrittää tarpeemme nukahtaa ja herätä meille sopivina aikoina.

Toinen on valveilla olossa kertyvä unentarve. Sen ansiosta nukahdamme aina lopulta, vaikka keskuskellomme olisi sekaisin tai pyrkisimme jättämään sen viestit huomiotta.

Hyvää unta saadakseen kannattaa kuitenkin kuunnella omaa keskuskelloaan. Ihmisen keskuskello ei kuitenkaan ole  tarkka, vaan alkaa nopeasti jätättää, jollei saa ulkoisia aikamerkkejä, kuten pimeän ja valon vaihtelua. Jos ihminen suljetaan muusta maailmasta sivuun ilman mahdollisuutta seurata ajan kulua, alkavat hänen nukahtamis- ja heräämisaikansa venyä.

Unirytmi voi mennä myös sekaisin. Unirytmin häiriöistä tyypillisimmät koskevat unirytmimme ja ulkoisen maailman välisiä ristiriitoja. Uni jää vähiin, jos pitää herätä seitsemältä aamulla, vaikka nukahtaminen olisi onnistunut vasta puolenyön jälkeen.

Tyypillisimpiä unirytmin häiriöitä ovat viivästynyt tai aikaistunut unijakso, kaamosunettomuus ja epäsäännöllinen unirytmi, vuorotyöunettomuus ja aikaerorasitus eli jet lag.

Etenkin viivästynyt unijakso, jossa unen tulo myöhästyy toivotusta, on yleinen nuorilla. Siinä unijakso tulee vasta myöhään, esimerkiksi alkaen kolmelta yöllä ja päättyen vasta yhdeltätoista aamupäivällä. Tällaista rytmiä on vaikea sovittaa arkeen.

Mies 22: ”Pahinta on ehkä kun myöhästyin kutsunnoista. Havahduin siihen kun kytät koputtaa ovea.”

Seuraavaksi: Sosiaalinen jet-lag

Takaisin unitehtaan etusivulle