Musiikki voi pelastaa

“En mä olekaan ihan huono.” Timi on osallistunut taidetyö­pajaan. Hän on muiden mukana oppinut löytämään taas vahvuutensa.

Oppilaat katsovat kenkiinsä ja vilkuilevat hajamielisesti kännyköitään. He odottavat ringissä opettajaa, ja ilmassa leijuu ujo hiljaisuus.

Olemme Tampereen seudun ammattiopistossa. Suuressa huoneessa on sohvia, tietokoneita, ompelukoneita ja jos jonkinlaista tavaraa eri ammattien harjoittamiseen. Opettaja saapuu ja ilmoittaa, että musiikkityöpaja voi alkaa. Tilanteen ottavat haltuun musiikin­ohjaajat Juuso Torpakko ja Heikki Tani. He saavat kohtaavalla ja rennolla tyylillään ringissä istuvan kahdeksan nuoren jakamattoman huomion.

“Tänään lämmitellään ja opetellaan soittamaan muutama biisi. Torstaina sävellämme ja sanoitamme oman kappaleen, ja perjantaina nauhoitamme sen studiolaitteilla”, ohjaajat kertovat.

Seuraa hiljaisuus. Joidenkin nuorten silmissä näkyy epäusko. Monella ei ole minkäänlaista soittotaustaa, ja harppaus nollasta äänittämiseen kuulostaa suurelta.

”Siis mitä?”

Olen vain pari kuukautta aiemmin aloittanut projektikoordinaattorina Lasten ja nuorten säätiöllä, ja olen nyt ensimmäistä kertaa seuraamassa ohjelman taidetyöpajaa.

Koordinoimassani Taidot elämään -ohjelmassa vahvistetaan taiteen keinoin elämäntaitoja ja työelämätaitoja nuorille, jotka eivät ole löytäneet vielä omaa juttuaan. 

Taidetyöpajat toteutetaan Valma-luokilla. Valma on noin vuoden kestävä koulutus peruskoulun päättäneille nuorille, jotka eivät ole vielä löytäneet itselleen sopivaa opiskelupaikkaa. Valma-luokkalaisista osa on lopettanut syystä tai toisesta jo aloitetut opiskelut, tai omaa alaa ei ole vielä löytynyt. Monelle heistä elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Näille nuorille taidetyöpajojen olisi tarkoitus synnyttää onnistumisen kokemuksia, kohottaa itsetuntoa sekä vahvistaa työelämätaitoja.

Kaikki kuulostaa kauniilta, mutta miten muutaman päivän taidetyöpaja voi auttaa epävarmassa tilanteessa olevia nuoria löytämään oman juttunsa, kohottamaan itsetuntoa ja oppimaan työelämätaitoja?

“En mä osaa!”
“Osaatpas ja tosi hyvin!”

Musiikkityöpajaa varten oppilaat on kerätty eri ryhmistä. He eivät tunne juurikaan toisiaan, ja tilanne on aluksi jännittynyt. Puolen tunnin lämmittelyleikkien jälkeen huoneessa kuuluu kuitenkin jo naurua. Jää on murrettu ja on aika siirtyä musiikin pariin.

Kellarissa on opiston bändihuone. Juuso sekä Heikki esittelevät soittimia: rummut, sähkökitaroita, kosketinsoittimia ja basso. Soittimet herättävät epäilykseni, sillä omasta musiikkitaustastani tiedän, että vaatii pitkää harjoittelua, ennen kuin esimerkiksi kitaralla pystyy säestämään bändissä. 

Myös Juuso ja Heikki tietävät tämän. Siksi heillä on erilainen lähestymistapa. Perinteisten nuottien ja sointumerkkien sijaan he käyttävät kuvionuotteja. Jokaisella soinnulla on oma värinsä ja kuvionsa, jotka on merkitty kitaroiden ja basson kaulaan sekä kosketinsoittimien koskettimiin. Kitarat taas ovat viritetty niin, että sointuja saa otettua yhdellä sormella.

”Vitsi, miten mahtavia
tyyppejä!”

Hetken kokeilun jälkeen ryhmä on valmis ensimmäiseen kappaleeseen, joka on Elastisen Eteen ja ylös.

Juuso huutaa sointujen värejä musiikin päälle. Kappale pysyy heti kasassa. Mikrofonin ääreen päätynyt Timi päästää kertosäkeissä ilmoille kylmiä väreitä nostattavan kauniin lauluäänensä. Ohjaajat vaihtavat vaikuttuneita katseita. Säkeistössä Yasemin räppää varmalla äänellä ja silmät vakavina.

Kappaleen loputtua Juuso ja Heikki antavat raikuvat aplodit: “Uskomattoman hyvin toimi!” Jokainen soittaja, laulaja ja räppääjä saa ohjaajilta ylistävää henkilökohtaista palautetta. Nuoret katsovat maahan hymyillen.

Muutaman toiston jälkeen kaikki vaihtavat soitinta, ja samalla myös kappaleet vaihtuvat. Vaikka kasvot ovat keskittymisestä vakavia, moni pää heiluu rytmissä. Se on varma merkki siitä, että musiikki tuntuu hyvältä.

Intensiivisen päivän lopuksi kysyn oppilailta, olisiko päivän aikana opituista taidoista hyötyä työelämässä muutenkin kuin ammattimuusikkona. Timi rikkoo hiljaisuuden toteamalla, että lähes kaikissa töissä tarvitaan yhteistyötaitoja. Muut nyökkäävät hyväksyvästi.

“Vitsi miten mahtavia tyyppejä”, Juuso sanoo paluumatkalla Helsinkiin.

“Jännitti aika paljon”

Työpajan toisena päivänä on sävelletty ja sanoitettu ryhmän oma kappale. Neljä päivää myöhemmin on vuorossa kappaleen äänittäminen.

Uusi kappale on saanut jo valmiin rakenteen ja tarttuvan kertosäkeen ja lähes valmiita säkeistöjä. Päivän päätteeksi kappaleen pitäisi olla valmis.

Kun Tuisku ja Juuso jäävät äänittämään rumpuja, muu ryhmä patistetaan tarkistamaan lyriikoita. Heikki ja Jesse ahtautuvat ammattikoulun pieneen työskentelykoppiin hiomaan kappaleen c-osaa, samalla kun sermin toisella puolella hitsataan. Jokainen oppilaista näyttää ylittäneen jännityksensä ja työskentelee ryhmässä täysin eri tavalla kuin ensimmäisenä päivänä.

Haastatteluissa oppilaat kiteyttävät muutoksen: ”Alussa kaikkia taisi jännittää aika paljon, mutta lopussa jäin ihan sanattomaksi, kuinka siisti tämä työpaja on ollut ja kuinka hyvin kaikki tulivat yhteen”, Miksu kertoo.

Entäpä huoleni siitä, voiko taidetyöpajojen avulla saada oikeasti toivottavia vaikutuksia oppilaissa? Timi kertoo oman kokemuksensa:

”Tässä työpajassa olen oppinut löytämään omia vahvuuksia, ja luulen, että toiset oppilaat myös. Että en mä olekaan ihan huono. Useasti mulla on ollut sellainen olo, ettei elämällä ole suuntaa, enkä ole uskonut kykyihini, mutta tässä työpajassa usko on tullut takaisin.” 

Nuorten kokemukset työpajasta ovat häkellyttävän positiivisia. Ohjelmalle vaikuttaa todella olevan paikkansa maailmassa, joka tuntuu arvostavan eniten suorituksiin perustuvaa opetusta.

Pitkän äänityspäivän päätteeksi kappale on lopulta valmis, ja oppilaat sekä luokkien opettajat kerääntyvät jännittyneinä kuuntelemaan sen ensimmäistä kertaa. Kappale on koukuttava. Sen syrjimättömyyteen ja unelmiin keskittyvä viesti nostaa koskettavuudessaan karvat pystyyn. Vaikka oman äänen kuuleminen nolostuttaa muutamia, kappale saa raikuvat aplodit työstään tyytyväisiltä oppilailta.

Ylpeiltä opettajilta vierähtää pari kyyneltä.

Taiteen sydäntä täyttävä luonne

Mikä on työpajojen tärkein anti? Keskusteluissa ohjaajien ja nuorten kanssa korostuu ohjaajien merkitys rohkaisijoina.

Musiikkityöpajaa katsellessani ajattelen, että olisipa minuakin innostettu ja rohkaistu omassa nuoruudessani kuten Heikki ja Juuso musiikkityöpajassaan. Heti kun joku nuorista huudahtaa, ettei osaa, kiirehtivät ohjaajat korjaamaan: “Osaatpas, ja vielä tosi hyvin!” Juuri tällaiset onnistumisen kokemukset voivat olla käänteentekeviä hetkiä nuorille, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta.

Monet nuoret vertaavat musiikkityöpajaa peruskoulun musiikinopetukseen, ja kokevat eron todella suureksi. Timin mukaan musiikkia ei voi tehdä tylsästi riveissä ja teorialähtöisesti, vaan luovuus vaatii pienempiä ryhmiä ja vapaampaa olemista. Musiikkityöpajassa ketään ei pakoteta mihinkään, vaan jokainen saa kokeilla ja soittaa juuri sitä mitä haluaa. Ohjaajissa, Juusossa ja Heikissä on nähtävissä myös aito innostus musiikkiin. Se on tarttuvaa.

Lähes kaikki nuoret kertovat myös, kuinka musiikilla voi käsitellä tunteita ja vähentää stressiä. Esimerkiksi lievää dysfasiaa sairastava Miksu kertoo, että musiikki auttaa häntä ajattelemaan ja ilmaisemaan itseään selkeämmin.

“Tavallaan musiikki on pelastanut joistain tilanteista, kun ei ole tietänyt mitä haluaa, niin sitten on muistanut, että mulla on se musiikki. Niin tajuaa, että mulla onkin joku päämäärä. Musiikki on melkein kaikki, mitä mä olen”, Timi kertoo.

Jokaisella on oma suhteensa musiikkiin ja taiteeseen. Toiselle se on elämän suunnan näyttäjä ja toiselle tunteiden tulkki. Nuorten kertomuksia yhdistää kuitenkin yksi asia. Se on Hegelin sanoja mukaillen taiteen sydäntä täyttävä luonne. 

Elämäntaitoja taiteen keinoin

Yhdelläkään yhteiskunnalla ei ole varaa menettää nuoriaan. Lasten ja nuorten säätiö auttaa elämän vaikeissa tilanteissa olevia nuoria luovilla ja toiminnallisilla menetelmillä. RAY:n rahoittamassa Taidot elämään -ohjelmassa taidemuotoina ovat musiikki, lyhytelokuva ja sirkus. Menetelmien avulla nuoret voivat itse vahvistaa elämäntaitojaan ja löytää oman paikkansa yhteisössä.

Ohjelmassa käytetään myös uutta Heippa-mobiilisovellusta. Sen avulla nuoret voivat kysyä mentoreilta apua kohtaamiinsa ongelmiin, oli kyse sitten yrityksen perustamisesta tai arjessa jaksamisesta. Mentoriksi voi ryhtyä kuka vain auttamishaluinen aikuinen. Lasten ja nuorten säätiö tarjoaa myös koulutusta mentoreiksi ryhtyville.

Teksti ja kuvat:  Larri Himma

Lue lisää