Apua viiltelyn lopettamiseen

Tärkein ja ehkä haastavin auttamisen askel on puheeksi ottaminen. Viiltelyyn liittyy paljon häpeää, jota pitää yllä se, ettei asiasta puhuta. Viiltelystä keskustelu herättää usein vahvoja tunteita myös avun tarjoajassa, näiden tunteiden hyväksyminen ja niiden käsitteleminen jo etukäteen auttaa suhtautumaan asiaan neutraalisti. Muista myös että saatat tarvita apua ettet kuormitu liikaa, työnohjausta tai muuta tukea. Määrittele myös, missä määrin voi olla lapsen tai nuoren tukena, voiko sinulle soittaa aina vai haluatko rajata keskustelut tapaamishetkiin.

Seuraavassa muutama askel alkuun:

  1. Kysy viiltelijältä "Voinko tehdä jotain, mikä auttaisi sinua vähentämään viiltelyä?" Tämä voi olla vaikea kysymys vastata, mutta se avaa keskusteluyhteyden ja antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuuden pohtia, millaista apua hän olisi valmis ottamaan vastaan
  2. Vietä aikaa lapsen tai nuoren kanssa, joka viiltelee. Viiltely ajoittuu yleensä hetkiin, jolloin itseään vahingoittava henkilö jää yksin omien ajatustensa kanssa. Tukeva ihmissuhde ja vuorovaikutus vähentää myös ahdistusta, joka muuten purkautuisi viiltelyyn.
  3. Älä kiellä viiltelemästä. Kiellot lisäävät syyllisyyttä ja ahdistusta, sekä pahimmillaan viiltelyä. Sen sijaan voit auttaa viiltelijää löytämään muita kanavia ilmaista itseään ja ahdistustaan. Liikunta, taide, kirjoittaminen ja puhuminen ovat hyviä keinoja.
  4. Keskustele lapsen tai nuoren kanssa siitä, ketkä voisivat olla hänen apunaan, ja kenelle asiasta voisi puhua. Hoitoon ohjaaminen on helpompaa kun keskusteluyhteys ja keskinäinen luottamus on luotu.

Takaisin artikkeliin itsensä vahingoittaminen