Käytöshäiriöisen lapsen tukena

Käytöshäiriö on yksi yleisimpiä lastenpsykiatrisia häiriöitä. Kouluikäisillä esiintyvyydeksi on eri tutkimuksissa arvioitu 3-8 %. Pojilla häiriö on noin neljä kertaa yleisempi kuin tytöillä, mutta ero pienenee nuoruusikään mennessä.  Hoitoon lähettämisen syynä käytösongelmat ovat molemmilla sukupuolilla kaikkein yleisimpiä ja käytöshäiriö on nuoruusikäisten tyttöjen toiseksi yleisin psykiatrinen häiriö.

Vaikka käytöshäiriön kriteerit eivät täyttyisi, sen piirteitä saattaa olla lapsen tai nuoren käytöksessä eri ikävaiheissa. Alla muutamia pohdittavia kysymyksiä, jotka saattavat olla avuksi tilanteen selvittelyssä:

Tilanteen hallinta

– Kuinka saisin aikaan, että lapsella olisi parempi kontrolli tilanteen, itsensä ja käyttäytymisensä hallitsemiseksi?

Huomion tavoittelu

– Tavoitteleeko lapsi käyttäytymisellä toisten huomiota ja miksi – hyväksytyksi tuleminen, oman mielipiteen esille saaminen jne.?

Valmiudet

– Mitä sosiaalisia ja muita valmiuksia lapselle voisi opettaa, jotta hänellä olisi enemmän ilmaisuvaihtoehtoja?

Välttäminen

– Yrittääkö lapsi välttää sosiaalisia tai muita tilanteita ja paeta niistä? Olisiko kyse matalasta itsetunnosta ja epävarmuudesta, peloista tai taitoihin liittyvistä puutteista?

Aikuisen näkökulmasta vuorovaikutus käytöshäiriöstä kärsivän lapsen tai nuoren kanssa on haastavaa. Omaa ajattelutapaa kannattaa kuitenkin tutkia ja keskittää huomio siihen millaista käyttäytymisen muutosta toivoisit. Käytöshäiriö leimaa helposti lapsen ’ongelmalapseksi’, ’käytöshäiriöiseksi’ tai ’pahatapaiseksi’, jolloin vaikea nähdä että kyseessä on mielenterveyden ongelma, ei lapsen tai nuoren ominaisuus.

Vinkkejä aikuiselle

1) Käytä useita, toisiinsa liittyviä näkökulmia ja työmenetelmiä ja toimi konkreettisesti lapsen apuna. Avuksi ei ole se, että pyydät lasta käyttäytymään hyvin, jos hänellä ei ole siihen keinoja. Näkyvä käyttäytyminen on ehkä lapsen ainoa keino ilmaista tunteensa tai tuoda näkemyksensä esille. Tällöin tarvitaan vaihtoehtoisten valmiuksien ja käyttäytymismuotojen harjoittelua. Lapsen on hyvä oppia mm. kuinka ahdistusta ja suuttumusta puretaan ja ilmaistaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

2) Kiinnitä huomiota hankalia tilanteita edeltäviin tekijöihin. Asiat, joita on hyvä ennakoida ja joihin on hyvä kiinnittää huomiota ovat mm:

  • Päivän ajankohta
  • Viikonpäivä
  • Konteksti ja kokonaistilanne, tietyt henkilöt ympärillä (aikuiset, kaverit, opettajat), esilläolevat asiat (hankala oppimistilanne, muistuttajat aiemmista ikävistä tilanteista)

3) Mitä tapahtuu käyttäytymisen seurauksena? Jos lapsi toimisi toisin, mitä sitten voisi tapahtua? Miten seurauksiin vaikuttamalla voi muuttaa lapsen motivaatiota toimia tietyllä tavalla.

4) Mikä on lapselle tai nuorelle tärkeää ja millaiset hänelle merkitykselliset päämäärät tasapainottaisivat nykytilannetta (mm. hyviin urheilusuorituksiin pyrkiminen, sosiaalisen aseman muuttaminen esim. nuorempia opastamalla)?

Tärkeää on tarjota lapsille keinoja vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä.

Takaisin artikkeliin käytöshäiriöt