Lasten ja nuorten päihdehoito

Lasten ja nuorten päihdehoidon tavoitteena on päihteettömyys, johon yleensä pyritään pienin askelin etenemään, huomioiden samalla kokonaistilanteen ja siihen vaikuttavat tekijät. Hoitoa pitäisi olla myös helposti saatavilla. Nuorten päihteidenkäyttäjien kohtaamisessa tulee välttää asenteellisuutta ja moralisointia. Vaikka huumeidenkäyttö on rikos, kohtaamiset terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ovat vaitiolovelvollisuuden suojaamia. Keskiössä ovat menetelmät, jotka pyrkivät käyttäytymis- ja asennemuutoksiin. Niitä ovat esimerkiksi muutoshalukkuuden herättäminen motivoivan haastattelun avulla. Motivoivan haastattelun periaatteisiin kuuluu empatian osoittaminen, ristiriidan voimistaminen tavoitteiden ja nykytilan välillä, leimaamisen välttäminen ja muutostoiveikkuuden lisääminen.                     

Päihdehoidon järjestäminen on kuntien vastuulla, josta syystä resurssit ja toimintatavat ovat hyvin kirjavat. Apua voi etsiä myös kouluterveydenhuollosta tai nuorisoasemalta. Yhä enemmän pyritään siihen, että päihde- ja mielenterveysongelmat hoidetaan samassa yksikössä, koska ne liittyvät toisiinsa vahvasti. Internetistä on löydettävissä tukea itsehoitoon ja vertaistukea voi etsiä Nimettömien Narkomaanien (NA) ryhmistä. Perusterveydenhuolto vastaa myös huumeongelmaisten terveysneuvonnasta.

Päihteitä käyttävän lapsen tai nuoren hoitoa sivuaa käytännössä kolme lakia; lastensuojelulaki, mielenterveyslaki ja päihdehuoltolaki. Yleisimmin alaikäisten kanssa sovelletaan lastensuojelulakia. Mikäli hän ei vapaaehtoisesti sitoudu päihdeongelmansa hoitoon, voidaan hoito toteuttaa lastensuojelun pakkotoimin tai nuoren tahdosta riippumattomana psykiatrisena hoitona niissä tilanteissa, joihin liittyy selkeästi mielenterveyden häiriö. Tarvittaessa hänet voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa lastensuojelulaitokseen tai perhesijoitukseen. Ensisijaisesti pyritään kuitenkin lastensuojelun avohuollon tukitoimin turvaamaan lapsen tai nuoren terveys ja kehitys.

Takaisin artikkeliin päihteet