Muuttuva pelimaailma

Viime vuosien aikana pelit ja pelaaminen ovat muuttuneet ilmiönä yhä monipuolisemmaksi, toimintaan ja väkivaltaiseen maailmankuvaan perustuvat pelit ovat saaneet rinnalleen realistisuuteen pyrkiviä, taidollisia, sosiaalisia ja monitahoisia pelejä. Näitä pelejä on tutkittu vasta vähän, mutta on havaittu jo viitteitä siitä, että nämä pelit voisivat tarjota hyvinvointia tukevia sosiaalisia, tiedollisia ja myönteisiä tunteita vahvistavia kokemuksia. Pelejä on yksin pelattavia ja yhdessä pelattavia, kilpailullisia ja yhteistyöhön perustuvia, pelimaailman monipuolisuus on saanutkin tutkijat päättelemään, ettei pelien vaikutuksia voida enää tutkia yleisesti. Yhtä tärkeä kysymys on: millaisia pelejä pelaat?

Pelien myönteisiä vaikutuksia on rinnastettu lapsen ja nuoren kehityksessä leikin vaikutuksiin. Peleissä ollaan vuorovaikutuksessa pelimaailman tai muiden pelaajien kanssa. Teemat voivat liittyä kilpailuun, taisteluun, rakentamiseen, virtuaalisten hahmojen kehittämiseen ja hoitamiseen. Samoin kuin leikki, ne tarjoavat mahdollisuuden harjoitella ja kokea elämän ilmiöitä kuvitellussa maailmassa ja kokea myös kielteisiä tunnekokemuksia turvallisessa ympäristössä. Vaikka pelit usein nähdään passiivisena ajanviettotapana, ne harjoittavat tehokkaasti aivoja niillä alueilla, joihin pelaamiskokemus keskittyy. Nopeaa reagointia vaativat pelit harjoittavat hahmottamiskykyä, ongelmanratkaisupelit harjoittavat vaihtoehtojen punnitsemista ja päätöksen tekoa yrityksen ja erehdyksen kautta. Osittain nämä taidot näyttäisivät siirtyvän myös arkielämään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikenlaiset digitaaliset pelit lisäävät luovuutta, toisin kuin netin, mobiililaitteiden ja sosiaalisen median käyttö, jolla ei näyttäisi olevan siihen vaikutusta.

Pelit lisäävät motivaatiota hyvinä esimerkkeinä siitä, että mitä enemmän harjoittelet sitä paremmin osaat. Niissä joudutaan jatkuvasti vastakkain epäonnistumisen ja omien taitojen rajoitusten kanssa. Epäonnistumiset tarjoavat mahdollisuuden harjoitella vaihtoehtoista suhtautumista, kiinnostuksen, jännityksen ja motivaation yrittää uudestaan. Hyvät pelit tarjoavatkin kokemuksen siitä, että onnistuminen on lähellä, mutta vaatii vielä vähän töitä. Pelaaminen saattaa siis lisätä sitkeyttä ja myönteistä suhtautumista takapakkeihin.

Pelit, varsinkin lyhytkestoiset ja verrattain yksinkertaiset, näyttäisivät myös lisäävän myönteisiä tunnekokemuksia ja rentoutumista. Sosiaaliset taidot vahvistuvat erityisesti peleissä, joissa palkitaan yhteistyötä ja toisten auttamista. Tosin muutkin pelit, joita pelataan yhdessä muiden kanssa, lisäävät tutkimusten mukaan myönteistä sosiaalista käyttäytymistä, pelkästään niiden vuorovaikutuksellisen luonteen vuoksi. Yhteisölliset pelit ja yhteisöllisyys todellisessa elämässä liittyvät myös toisiinsa, vaikkakaan vielä ei tiedetä mikä on syy ja mikä seuraus. Pelien kautta voidaan myös lisätä hoitomyöntyväisyyttä, tietoa ja uskoa omiin kykyihin, joista paras esimerkki on syöpää sairastavien lasten hoidossa käytetty peli.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö pelien kielteiset vaikutukset, joita on tutkittu jo pitkään, olisi hyvin todellisia. Noin yksi kymmenestä digitaalisia pelejä pelaavasta nuoresta kärsii peliriippuvuudesta. Väkivaltaiset pelit saattavat lisätä aggressiivisuutta, ahdistusta ja masennusta. Pelien monipuolisuus sallii kuitenkin sen, että ne muuttuvat pelaajan tarpeiden ja valintojen mukaisesti, luoden yksilöllisen pelikokemuksen. Tärkeää onkin siis pohtia lapsen, nuoren tai aikuisen pelaajan kanssa sitä, millaisia tunnekokemuksia pelit synnyttävät, millainen olo on pelaamisen jälkeen, tuntuvatko pelit oman ikäisille sopivilta ja miten muu arki sujuu. Näistä asioista on helpompaa päätellä, millaisia vaikutuksia pelaamisella todellisuudessa on.

Takaisin artikkeliin netti ja pelaaminen