Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa vaikuttaa lasten ja nuorten toimintakykyyn hyvinkin laajasti,  erityisesti koulunkäyntiin ja kaverisuhteisiin. Sosiaalisten tilanteiden pelko alkaakin useimmiten jo lapsuudessa/nuoruudessa ja harvoin häviää itsestään. Terveydenhuollossa se on usein alidiagnosoitu ja siitä kärsivät eivät myöskään hae apua, ennen kuin heille kehittyy jokin liitännäinen häiriö. (esim. fobiat, masennus, päihdeongelmat). Sosiaalisten tilanteiden pelko on yleinen ja lisääntymässä oleva ilmiö, arvioiden mukaan n. 12 % väestöstä kärsii elämänsä aikana jonkin tyyppisestä ahdistuneisuudesta sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyen, ja n. 4% kärsii merkittävästi elämänlaatuun ja toimintaan vaikuttavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Sosiaalisesta pelosta kärsivällä lapsella tai nuorella saattaa olla tunne siitä että hän on ’esiintymislavalla’, muut tarkkailevat ja asettavat vaatimuksia joita hän ei pysty täyttämään, mikä johtaa negatiiviseen arviointiin muiden taholta. Käytännössä heidän toimintansa sosiaalisissa tilanteissa voi näistä syistä (kuormitetut resurssit) olla vähemmän taitavaa tai tavallisesta poikkeavaa, mikä taas saattaa herättää ympäristössä kielteisiä reaktioita, vahvistaen näin jo ennestään henkilön näkemystä omasta sosiaalisesta kyvyttömyydestään. He liioittelevat myös usein ’yleisön’ odotuksia ja suhtautuvat kohtuuttoman pessimistisesti omiin kykyihinsä vastata odotuksiin. He turvautuvat usein turvakäyttäytymisen muotoihin, jotka voivat pitemmällä tähtäimellä pahentaa ongelmaa, esim. tilanteiden välttämiseen.

Häiriö voidaan eritellä sen mukaan miten yleistynyt se on. Osa tuntee ahdistusta lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa (yleistynyt sosiaalisten tilanteiden pelko) ja osa taas vain yhdessä tai muutamassa sosiaalisessa tilanteessa, kuten syödessä tai esiintyessä (ei-yleistynyt sosiaalisten tilanteiden pelko). Yleistynyt muoto sosiaalisesta ahdistuneisuudesta alkaa usein varhaisemmalla iällä, sillä on enemmän seuraamuksia kehityksen ja elämän kannalta ja suurempi liitännäishäiriöiden todennäköisyys. Molemmat sosiaalisen pelon muodot voivat parantua yhtälailla, mutta yleistyneestä häiriöstä kärsivät tarvitsevat tähän todennäköisesti enemmän aikaa ja pitempään jatkuneen hoidon, päästäkseen samoihin tuloksiin.

Hoitomuodoista altistaminen ja kognitiivinen uudelleen muotoilu ovat eniten tutkittuja. Ryhmämuotoinen kognitiivinen käyttäytymisterapia on myös tutkitusti toimiva hoitomuoto, verrattuna muihin vähemmän fokusoituneisiin terapioihin. Yksilö ja ryhmäterapian välillä ei todettu tulosten osalta olevan suurta eroa. Ryhmässä on mahdollista hyödyntää vertaistukea ja mallioppimista, toisaalta se voi olla vaikea järjestää nopealla aikataululla, ryhmädynamiikka vaihdella ja joillekin ryhmässä työskentely ei sovi. Ryhmä on kuitenkin eniten käytetty terapiamuoto sosiaalisista peloista kärsiville.

Takaisin artikkeliin ahdistuneisuus ja pelot