Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

Tahdosta riippumaton hoito on äärimmäinen keino turvata psykiatrinen hoito. Koska vastentahtoinen hoito rajoittaa ihmisen liikkumisvapautta ja muita oikeuksia, on lailla pyritty turvaamaan yksilön oikeusturva.

Mielenterveysongelmien hoitoa säätelee muusta terveydenhuollosta poiketen erillinen mielenterveyslaki, jonka kriteerien pohjalta tahdosta riippumaton hoito toteutetaan. Alle 18 – vuotias voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön vuoksi.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon määrääminen edellyttää vähintään kahden, tavallisesti, kolmen eri lääkärin kannanottoa hoidon tarpeeseen. Ensimmäisen arvion tekee yleisimmin terveyskeskuslääkäri. Psykiatrisessa toimintayksikössä potilaan vastaanottava lääkäri arvio ovatko edellytykset pakkohoidolle olemassa. Tässä aiheessa potilas joko otetaan osastohoitoon tai hän voi lähteä kotiin.

Osastolla potilas on tarkkailussa korkeintaan neljä päivää, jonka jälkeen ylilääkäri tekee päätöksen hoitoon määräämisestä tai määräämättä jättämisestä, jolloin potilas voi vapaaehtoisesti halutessaan jäädä hoitoon.

Alaikäisen kohdalla hoitoonmääräämispäätös pitää alistaa heti lääninoikeuden vahvistettavaksi. Hoitoonmääräämispäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Mielenterveyslaki

Takaisin artikkeliin psykoosi ja skitsofrenia