Traumaperäinen stressireaktio lapsilla ja nuorilla

Traumaattisen tilanteen jälkeen oireet lievittyvät normaalitilanteissa ajan myötä. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu ja oireilu pitkittyy, puhutaan traumaperäisestä stressireaktiosta.

Traumaperäisen stressireaktion oireina on ahdistuneisuutta, pelkoja välttämiskäyttäytymistä ja kehollisia oireita. Todennäköisesti myös elimellinen stressihormonien säätely- ja palautejärjestelmä on häiriintynyt.’

Muistot tapahtumasta pulpahtelevat tahtomattaankin mieleen ja aiheuttavat voimakasta ahdistusta. Lapsi tai nuori näkee toistuvasti painajaisia tapahtumasta. Muistikuvat tallentuvat eri tavoin kuin arkiset tapahtumat. Ne ovat hajanaisia ja palautuvat usein viiveellä. Hän yrittää välttää traumaan liittyviä ajatuksia, tunteita ja keskusteluja ja saattaa karttaa myös paikkaa, toimintaa ja ihmisiä, jotka muistuttavat tapahtumasta. Reagointiherkkyys saattaa turtua, joten esimerkiksi lämpimät tunteet saattavat puuttua tai laimentua siitä, mitä ne olivat ennen traumaa. Kehon pitkittynyt ylivireystila on tyypillinen traumakokemuksen jälkitila. Se saattaa ilmetä niin, että lapsen tai nuoren on vaikea pysyä unessa tai nukahtaa. Hän saattaa olla ärtynyt, levoton ja lyhytpinnainen.

Traumaperäisen stressireaktion oireet:

  1. Mieleen tulee epämiellyttäviä muistikuvia trauman aiheuttaneesta tilanteesta sekä painajaisunia (muistumat traumaattisesta tilanteesta).
  2. Trauman kokenut välttää tilanteita ja paikkoja, jossa traumaattinen tapaus sattui, välttää aiheesta puhumista sekä ihmisiä, jotka liittyvät traumaan (välttämiskäyttäytyminen).
  3. Trauman kokenut säpsähtelee ja on ylivalpas (jatkuva ylivireystila).
  4. Väsymys, ärtyisyys, ulkopuolisuuden tunteet, keskittymiskyvyn vaikeudet, mielihyvän kokemisen puute (tunne-elämän muutokset).
  5. Koulunkäyminen ylivoimaista (toimintakyvyn heikkeneminen).

Traumaperäistä stressihäiriötä hoidetaan erilaisin terapeuttisin menetelmin.  Myös lääkehoito on mahdollinen.

Kun lapsi tai nuori joutuu väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi, lähes aina reaktio tapahtuneeseen sisältää häpeää ja itsesyytöksiä. Yleensä rikoksentekijät eivät ota vastuuta tekemisistään ja sen sijaan syyllistävät uhrinsa. Tärkeää onkin keskustella siitä, miten omalla toiminnallaan ei joskus voi estää ikäviä asioita tapahtumasta.

Takaisin artikkeliin kriisitilanteet