Yleistynyt ahdistuneisuus lapsilla

Yleistynyt ahdistuneisuus saattaa alkaa lapsilla aikaisin alakouluiässä. Monet vanhemmat saattavat huomata jo esikouluikäisenkin lapsen kohdalla, että hän murehtii asioita ikätovereitaan enemmän. Alakouluikäisillä tytöillä esiintyvyyden on arvioitu olevan 2-9% ja pojilla 1-4%. Kahdella kolmesta yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivästä lapsesta on myös jokin muu mielenterveyden ongelma, kuten vahva eroahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko tai ADHD. Mielialalääkkeiden ja psykoterapian on todettu olevan vaikuttavia hoitokeinoja.

Ahdistuneisuuteen liittyviä fyysisiä oireita ovat usein unettomuus, väsymys, levottomuus, ärtyneisyys, ja vaikeudet keskittyä. Näillä oireilla on myös merkittävä vaikutus oppimisen edellytyksiin koulussa, ja niihin olisikin hyvä kiinnittää huomiota mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yleistyneestä ahdistuksesta kärsivät lapset myös yleensä huomaavat itse murehtivansa enemmän, kuin muut ikäisensä. He murehtivat yleensä monia asioita yhdellä kertaa, heillä saattaa olla jopa kuusi tai enemmän suurta huolenaihetta mielessään. Murheen aiheena ovat myös enemmän tulevaisuuden tapahtumat ja niiden ennakointi. Ikätovereilla saattaa vastaavasti olla vain yksi huolenaihe kerrallaan ja ne liittyvät yleensä välittömiin tilanteisiin (kaverin kanssa tullut riita, kokeet seuraavana päivänä). Yleistyneeseen ahdistuneisuuteen liittyvä murehtiminen on usein myös voimakasta ja saattaa kohdistua hyvin pieniinkin asioihin. Joskus siihen liittyy täydellisyyden tavoittelua ja itseen kohdistuvia kohtuuttomia vaatimuksia.

Toimivat terapiamuodot lisäävät lapsilla uskoa omaan osaamiseen silloinkin kun heitä ahdistaa, heidän on helpompi tunnistaa tunteitaan ja säädellä niitä, sekä tunnistaa murehtivia ajatuksia ja hyväksyä ne pelkkinä ajatuksina. Lapselle on tärkeää kertoa mitä ahdistuneisuus on ja miten lapsi voi aikuisen ohjaamana tunnistaa, arvioida ja muuttaa ahdistavia ajatuksiaan. Rentoutuminen, kehollisten tuntemusten tunnistaminen ja myönteinen sisäinen puhe ovat myös avuksi. Parhaimmillaan vanhemmat osallistuvat aktiivisesti lapsen hoitoon ja voivat ohjata häntä uusien taitojen harjoittelussa.

Takaisin artikkeliin ahdistuneisuus ja pelot