Kuinka itsemurhauhkan voi tunnistaa ja ottaa puheeksi?

Marena Kukkonen Mielenterveysseuran Itsemurhien ehkäisykeskuksesta kertoo, mitkä ovat itsetuhoisuuden hälytysmerkit, miten itsemurha-ajatukset voi ottaa puheeksi, ja mistä voi hakea apua.


Marena Kukkonen Mielenterveysseuran Itsemurhien ehkäisykeskuksesta neuvoo kuuntelemaan itsetuhoista ihmistä.

Millaiset hälytysmerkit toisen käyttäytymisessä voivat viitata itsetuhoisuuteen?

Toisen ihmisen käyttäytyminen voi alkaa vähitellen muuttumaan niin, että alkaa vetäytyä, esiintyy väsymystä tai ärtyisyyttä, alkoholin käyttö lisääntyy tai nukkuminen vähenee tai lisääntyy. Voi ilmetä jotain sellaista, mistä huomaa, että läheinen ei käyttäydy samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Varsinkin jos toinen rupeaa vihjailemaan, että millään ei ole mitään väliä, tai ihan sama, jos kuolisin, tai nyt on ihan liikaa kaikkea, nämä ovat hälytysmerkkejä, joiden kohdalla kannattaa alkaa reagoida ja kysyä, onko kaikki ok.

Mikä on hyvä tapa ottaa asia puheeksi?

Tärkeintä on, että rauhoittuu ensin itse ja rauhoittuu kuuntelemaan toisen vastauksen.

Jos herää huoli, oikea tapa on kysyä suoraan, onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia.  Voi myös sanoa, että olen huolissani sinusta, tai kysyä, onko sinulla kaikki hyvin tai voinko auttaa sinua jollakin tavalla.

Usein pelkäämme kysymistä. Yleensä kuitenkin tunnemme läheiset ihmiset hyvin ja tiedämme miten heitä kannatta lähestyä.

Mitä tehdä, jos läheisellä todella on itsetuhoisia ajatuksia?

Jos kuulemme, että toisella on itsemurha-ajatuksia, on luonnollista, että saatamme pelästyä tai hätkähtää. Joka tapauksessa kannattaa ensin rauhoittua.

Sen jälkeen pyydämme toista kertomaan lisää, mitä hän ajattelee, ja miltä hänestä tuntuu. Pyrimme kuuntelemaan rauhallisesti ja empaattisesti toista.

Meidän ei tarvitse ratkaista kenenkään ongelmia. Tärkeintä on, että olemme läsnä, olemme kiinnostuneita, emme jätä yksin ihmistä, joka on juuri sillä hetkellä pulassa. Se jo auttaa, että kannattelemme toista vaikeiden hetkien ja tilanteiden yli.

Itsetuhoinen ajattelee helposti, että hän on yksin ongelmiensa kanssa, eikä kukaan kuule tai ymmärrä. Silloin jo se, että on jonkun mielessä, voi auttaa pääsemään niistä vaikeista tilanteista yli.

Mikä toimii huonosti?

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ei syyllistä toista, ei yritä piristää, eikä väistele vastausta tyyliin, että minullakin oli kerran tosi paha olla. Nimenomaan keskitytään vain siihen ihmiseen, joka kertoo omaa tarinaansa ja omia tuntemuksiaan.

Tärkeintä on, ettei syyllistä, ei ole vihainen, ei sivuuta toisen tunnetta tai kertomusta. Vitsailukaan ei toimi, vaan että on oikeasti kiinnostunut.

Suuttuminen tai vähättely ei helpota toisen ihmisen oloa, päinvastoin, se voi lisätä toisen tuskaa, ja voi olla, että hän ei enää koskaan palaa asiaan ja kerro siitä kenellekään.

Mistä apua voi hakea?

Avun hakemista voi ensin pohtia ystävän tai läheisen kanssa. Riittääkö se, että juttelemme, vai otetaanko yhteyttä esimerkiksi kouluterveydenhoitajaan tai työterveyshuoltoon, lähdetäänkö psykiatrian poliklinikalle tai terveysasemalle, vai onko tilanne jo niin vaarallinen, että on hyvä lähteä suoraan päivystykseen.

On myös kriisikeskuksia ja kriisipuhelimia, ja Sekasin.chat, mihin voi ottaa yhteyttä nimettömänä. Kotoakin voi niihin ottaa yhteyttä. Auttavan henkilönkin on hyvä purkaa tunnetta ja ajatuksia, esimerkiksi soittamalla kriisipuhelimeen.

Jos tilanne ei ole ihan akuutti eikä ole suoraa vaaratilannetta päällä, voi vaikka sanoa, että sopiiko, että soitan sinulle huomenna, puhutaan huomenna lisää, tavataanko parin päivän kuluttua.

Mistä tietää, että avun hakemisella on kiire?

Jos huomaa, että toinen on tosi kiihtynyt ja vähän sekava, niin silloin on tilanne päällä. Silloin ensiksi soitetaan hätäkeskukseen ja kysytään, miten nyt tulee toimia. Voi myös sanoa toiselle, että lähdetäänkö yhdessä päivystykseen.

Jos huomaa että joku on jo tehnyt itselleen jotain, ottanut vaikka lääkkeitä tai viillellyt, silloin soitetaan hätäkeskukseen ja pyydetään ambulanssi paikalle. Siirretään se toiminta ja vastuu ammattihenkilökunnalle. Mutta voi myös yhdessä toisen kanssa lähteä hakemaan apua.

Tärkeintä on, ettei jätetä itsetuhoista ihmistä yksin tunteiden, ajatusten ja tekojen kanssa.

TEKSTI: ELLEN TUOMAALA
KUVA: PIA INGBERG

Lisää

Tukea ja apua

 

Yhteystiedot

Marena Kukkonen
Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö

+358 40 669 3070Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 Helsinki