Somemoka hävettää – "Tunsin itseni ihmisroskaksi"

Työ- ja vapaa-aikaidentiteetti törmäävät, kun ikivanha nolo bilekuva pomppaa Facebookin uutisvirtaan. Toivottavasti työkaverit ja mummo eivät näe! Somemokat ja häpeän tunteet ovat tuttuja melkein kaikille.

Liityin Facebookiin vuonna 2007 vaihto-oppilaana ollessani, ja silloin sinne laitettiin esimerkiksi juhlimiskuvia. Ne ovat vuonna 2017 julkaisukelvottomia, kun fb-kavereissani on sukulaisia, työkavereita ja puolituttuja. Kuvia putkahtaa edelleen esille aika ajoin. (Lainaukset on kerätty Mielenterveysseura.fi-lukijoilta nimettömänä palautettavalla verkkolomakkeella)

Jokainen sosiaalisen median julkaisu vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisestä piirtyy. Monet asiat, jotka kuuluivat ennen yksityisen elämän piiriin, ovat somen kautta entistä julkisempia. Niinpä myös somessa mokaamisen tunne on tuttu useimmille.

Sosiaalipsykologian tohtori ja sosiaalisen median tutkija Suvi Uski on kehittänyt profiilityön käsitteen, joka kuvaa itsen esittämiseen liittyvää vaivannäköä some-palveluissa. Profiilityötä tekevät kaikki. Käytännössä se ilmenee esimerkiksi omien julkaisujen miettimisenä tai jälkikäteen poistamisena, kun alkaa kaduttaa.

Profiilityötä on myös vaikkapa pöydän kattaminen tavallista hienommaksi Instagram-kuvaa varten tai tietyn henkilön päivityksestä tykkääminen sen vuoksi, että vaikuttaisi fiksulta Linkedinissä.

”Häpeä on isoin ihmisen sosiaalista käyttäytymistä ohjaava reunaehto. Kaikki haluavat minimoida häpeän kokemuksen, mutta rapatessa roiskuu”, Uski sanoo.

Ennenkuulumattoman vahva sosiaalinen kontrolli

”Pahinta on, että nettiin kirjoitettu ei koskaan katoa.” (Lukijan kokemus)

Uskin mukaan ihmiset tiedostavat hyvin, että verkkoon laitetut tiedot säilyvät. Se vaikuttaa voimakkaasti profiilityöhön.

”Monet nuoret ovat siirtyneet entistä enemmän Instagramiin ja Snapchattiin, jossa profiilihistoriaa ei keräänny samalla tavoin kuin Facebookissa. Ihmiset haluavat kehittyä elämässään. Se, että nuorena tehtävät päivitykset näkyvät myöhemmin kaikille, tekee liikkumatilan somessa kapeaksi. Pääsyy nuorten Facebookista karkaamiselle on se, että historian kertyminen ei tunnu hyvältä”, Uski kertoo.

Ihmiset ovat ennenkuulumattomassa sosiaalisessa kontrollissa, joka selittää esimerkiksi nuorten alkoholin käytön vähentymistä.

Suvi Uskin mukaan nuoret eivät halua juoda, koska kukaan ei halua joutua tilaan, jossa itsestä otettu hävettävä kuva tai video jää pyörimään digimaailmaan. Mokasta voi seurata jotain syvästi nöyryyttävää.

”Nuorten alkoholin käytön väheneminen on hyvä asia, mutta nyt on tullut uudenlainen erittäin vakava turvattomuus: minua vastaan voidaan hyökätä. Some määrittää ihan kaikkea, mitä tehdään.”

Tulevia somepalveluita ohjaavat ihmistieteet

"Lähetin Messengerissä viestin väärään viestiketjuun. Viesti oli tarkoitettu vain avopuolisolleni, mutta lähetin sen vahingossa ryhmään, jossa oli avopuolisoni lisäksi kavereitamme. Nolotti ja nauratti, ja kaverit tietysti kettuilivat ja innostuivat, että uu, lisää vaan tällaisia viestejä!” (Lukijan kokemus)

"Laitoin vahingossa Linkedin-kaverikutsun kaikille Gmail-sähköpostiyhteystiedoilleni, joita on järjetön määrä. Erityisesti hävetti tunaroida ammattilaisille suunnatussa alustassa.” (Lukijan kokemus)

Profiilityöhön liittyy aivan uudelle tasolle nouseva identiteettikonfliktin kokemus. Somessa esiinnytään usein samalla profiililla ystäville, perheenjäsenille, työkavereille ja hyvän päivän tutuille. Aiemmin näille ryhmille on viestitty erikseen ja esitetty kullekin hieman erilaista roolia.

Psykologian tutkimuksessa yleisesti merkittävin identiteettikonflikti on työn ja kodin välinen ristiriita, mutta Uskin mielestä tutkimus ei toistaiseksi tavoita some-aikakauden identiteettikonfliktin moniulotteisuutta.

”Ihmiset miettivät välillä, voivatko tykätä jostakin asiasta. Jos joku näkee, että tykkään tuosta kuvasta, ajatteleeko hän, että olen ihan urpo? Me ihmiset olemme valmiita tekemään aika paljon, että olisimme sosiaalisesti houkuttelevia toisille ja itsellemmekin.

Nykyistä somea ei ole suunniteltu ihmistä varten. Somepalveluiden perustana on virheellinen käsitys ihmisestä aina rationaalisesti toimivana olentona.

Suvi Uski uskoo, että tulevaisuuden somepalveluiden suunnittelua ohjaavat ihmistieteet.

Suvi Uski.
Suvi Uski on sosiaalipsykologian tohtori ja sometutkija. Hän on yksi nuorille suunnatun digitaalisen lakipalvelun Someturvan perustajista.

"Kirjoittamalla kommunikointi on vaikeaa"

”Kerran kysyin Hopeinen Omena -sivulla neuvoa tietokoneasiassa, mutten ymmärtänyt mainita tietokoneeni erätunnusta. Ensimmäinen kommentoija julisti minut idiootiksi, joka ei ymmärrä perusasioita. Jos kommentoija olisi halunnut auttaa, hän olisi kysynyt täydennystä rohkaisevammin. Silti tunsin itseni ihmisroskaksi ja häpesin sitä, että kysyin.” (Lukijan kokemus)

”Joskus olen yrittänyt sarkasmia somessa sillä seurauksella, että minut on ymmärretty väärin. Se hävettää ja vaikka mieli tekisi ryhtyä korjaamaan, olen tyytynyt poistamaan kommenttini ilman selityksiä.” (Lukijan kokemus)

"Kirjoittamalla kommunikointi on vaikeaa: Keholliset vihjeet ja sarkasmi eivät toimi. Kaikilla on varmaan se kokemus, että on tullut väärin ymmärretyksi. Ihmisen psykologialle on hankalaa ilmaista itseään kirjoittaen", Uski sanoo.

Huonon käytöksen suhteen ihminen on laumaeläin. Ryhmän ilmapiiri vaikuttaa paljon, ja huonoon käytökseen lähdetään helposti mukaan.

Vanhat mokat unohtuvat nopeasti

"Jos laitan jotain yhtään henkilökohtaisempaa tai aidompaa someen, poistan sen pian tai lieventelen sitä jatkokommentilla, ennen kuin kukaan ehtii tarttua asiaan. Häpeän sitä, että häpeän näin paljon.” (Lukijan kokemus)

Myös somehiljaisuuden valitseminen on profiilityötä.

”Se liittyy siihen, ettei olemassa olevaa roolia haluta rikkoa. Somessa avautuminen vie ihmisen uuteen kontekstiin ja uudenlaisen yleisön eteen”, Uski sanoo.

Jos täysi somehiljaisuus ei tunnu hyvältä, omasta profiilityöstä voi tehdä helpompaa harjoittelemalla.

”Tietomäärä on niin iso, ettei ketään kiinnosta, jos mokasit vuosia sitten. Kokeilemalla oppii ja kokeilemiseen kuuluu se, ettei aina onnistu.”

Lue lisää