Äidin mieli myllerryksessä

Raskausaika, synnytys ja elämä vastasyntyneen kanssa eivät aina mene kuten on ajatellut. Elämänmuutos myllertää äidin ja perheen mieltä monella tavalla. Mielen saattaa täyttää ilon sijasta masennus. Kun äiti sairastuu, niin se kuormittaa myös muuta perhettä ja läheisiä.


 

Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus

Raskauden aikaista masennusta sairastaa tutkimusten mukaan 7–20 prosenttia odottajista. Synnytyspelko ja aiemmin sairastettu masennus ovat merkittäviä riskitekijöitä. Masennus voi puhjeta myös ilman aiempaa taipumusta masennukseen. Tärkeää on hakeutua hoitoon, sillä masennus jatkuu monesti synnytyksen jälkeenkin. Tarvittaessa masennukseen voidaan määrätä lääkitys, mutta joissain tilanteissa pelkkä keskusteluapu riittää.

Synnytyksen jälkeen jopa 80 prosenttia äideistä kokee baby bluesiksi kutsutun herkistymisvaiheen, jolloin äidin mielialat heittelevät sekä itkuisuus ja ärtyneisyys lisääntyvät. Muutaman päivän kestävä vaihe menee useimmiten itsestään ohi. Herkistymisvaiheella on tärkeä rooli äidiksi tulossa, sillä se auttaa äitiä vastaamaan herkästi pienen vauvan tarpeisiin.

Varsinaiseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu 10–15 prosenttia äideistä. Suurella osalla on lisäksi samanaikaista ahdistuneisuutta. Äidistä tuntuu, että baby bluesin kaltaiset oireet eivät mene ohitse tai ne palaavat. Oireita voi ilmaantua pian tai vasta kuukausia synnytyksen jälkeen.

Masennus oireilee moninaisesti. Siihen saattaa liittyä väsymystä, joka ei lähde nukkumalla, ahdistuneisuutta, huolestuneisuutta, ärtyneisyyttä, ruokahalun muutoksia, elämänilon katoamista, epävarmuutta ja pakkoajatuksia. Äidistä saattaa tuntua, ettei hän pärjää lapsen kanssa.

Masennukseen on monia syitä. Muun muassa hormonivaihtelulla katsotaan olevan yhteys raskausajan masennukseen ja synnytysmasennukseen sairastumiseen. Joskus taustalla voi olla jo aiempi masennus. Äidin mielialan voi saada laskemaan myös vaikea synnytys tai omien vaikeiden lapsuuskokemusten tai äitisuhteen esiin nouseminen. Lisäksi ylipäätään vauvan tuoma elämänmuutos ja muutokset ihmissuhteissa voivat aiheuttaa masennusta.

Mitä pidempään masennus pysyy hoitamattomana, sitä pidempään se jatkuu. Siksi on tärkeää varata keskusteluaika lääkäriin, jos epäilee olevansa masentunut. Lääkitys voi poistaa tuskaista oloa, mutta usein syyt masennuksen takana jäävät käsittelemättä ilman keskustelua ammattilaisen kanssa. Ammattilainen voi olla esimerkiksi neuvolapsykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja tai terveyskeskuspsykologi. Käypä
hoito -suosituksen mukaan masennuksen tärkeimmät hoitomuodot ovat lääkehoito ja erilaiset psykoterapeuttiset hoidot – ja hoito on tehokkainta, kun niitä käytetään yhtä aikaa.

Lapsivuodepsykoosi on harvinainen ja raju tila

Lapsivuodepsykoosin (myös synnytyksen jälkeinen psykoosi, äitiyspsykoosi) oireet ilmenevät lapsivuodeaikana eli kuuden ensimmäisen synnytyksen jälkeisen viikon aikana, tyypillisimmin kuitenkin jo 3-10 päivää synnytyksestä. Alku voi kuitenkin olla hiipivä, joten tarkasta ajankohdasta ei voida pitää kiinni. Psykoosi voi tulla esille myöhemminkin. Voi mennä kauankin ennen kuin äiti päätyy hoitoon. Lapsivuodepsykoosiin sairastuu noin 0,1–0,2 prosenttia synnyttäjistä. Suomessa se tarkoittaa noin 50–100 synnyttäjää vuodessa.

Oireina sairaudessa ovat muun muassa uupumus, unettomuus, epäluuloisuus, sekavuus, tunne-elämän epävakaus, aistiharhat, häiriintynyt todellisuudentaju, ajatusten ja puheen tulva sekä ärtyneisyys. Sairaudentunnottomuus on tavallista eli psykoosissa oleva henkilö ei itse tunnista olevansa sairas.

Lapsivuodepsykoosi on raju tila, mutta siitä toipuminen voi olla hyvinkin nopeaa. Psykoosia sairastava äiti on vietävä viipymättä sairaalaan, jossa hänelle suunnitellaan sopiva lääkitys. Valtaosa äideistä toipuu psykoosista hyvin ja kykenee toimimaan normaalisti äitinä. Psykoosivaiheen kestoaika vaihtelee muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Yleensä psykoosioireet helpottavat pian lääkityksen aloittamisen jälkeen, mutta sekava olo voi jatkua. Lapsivuodepsykoosista toipuminen on aina yksilöllistä.

Riskiryhmässä sairastua lapsivuodepsykoosiin ovat esimerkiksi ne äidit, joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös aiemmin lapsivuodepsykoosin sairastaneella äidillä sairaus uusii helposti. Molemmissa tapauksissa riski on noin 50 prosenttia. Kolmannessa riskiryhmässä ovat synnyttäjät, joiden lähisuvussa on ilmennyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Tässä ryhmässä riski on väestöön nähden 5–10-kertainen.

Sairastuminen on monien tekijöiden summa. Kyse on kokonaiskuormituksesta, joka koostuu erilaisista stressitekijöistä, kuten fyysisestä rasituksesta, hormonitasapainon äkillisistä muutoksista, immuunijärjestelmän muutoksista ja sosiaalisista muutoksista. Joskus lapsivuodepsykoosi liittyy ruumiilliseen sairauteen, kuten raskausmyrkytykseen tai infektioon. Usein ei pystytä selvittämään sairastumisen syitä. Oireisto psykoosissa on kuitenkin hyvin samanlainen sairauden syistä riippumatta.

Lapsivuodepsykoosia hoidetaan yleensä sairaalassa, jonne sairastunut tulee myös saada. Läheisillä onkin tärkeä rooli sairauden havaitsemisessa. Mahdollisimman varhainen hoito edesauttaa paranemista. Lääkityksenä lapsivuodepsykoosissa käytetään esimerkiksi psykoosilääkkeitä ja mielialaa tasaavaa lääkitystä. Jatkohoito sairaalajakson jälkeen on tärkeää. Äiti voi tarvita esimerkiksi psykologikäyntejä ja perhetyön tukea. Äidin ja vauvan vuorovaikutus voi hyötyä ammattilaisavusta. Kokemuksen läpikäyminen ja jäsentäminen on tärkeää, jottei psykoosista jää ahdistavaa tai pelottavaa muistoa.

Lapsivuodepsykoosia seuraa hyvin yleisesti masennuskausi, ja osalle sairastuneista se saattaa olla hyvinkin vaikea. Toisille mielialan notkahdus on pienempi ja tasaantuu hiljalleen. Osa elpyy ilman mielialan laskua. Psykoosin jälkeistä mielialan laskua hoidetaan yksilöllisesti. Lääkkeinä voidaan käyttää psykoosilääkkeitä, mielialan tasaajia tai masennuslääkkeitä.

Lapsivuodepsykoosi on kriisi koko perheelle ja koskettaa rajuudessaan vahvasti myös sairastuneen lähipiiriä. Perhe tarvitsee yleensä erityistä tukea akuutin kriisin väistyttyäkin. Muun muassa perhetyön ammattilaiset voivat olla tukemassa perhettä.

Lapsivuodepsykoosiin sairastuneen äidin odottaessa uudelleen lasta on äidin tehostettu terveydentilan seuranta tarpeen, jotta voitaisiin pienentää uudelleen sairastumisen riskiä. Hoidolla ja seurannalla ei kuitenkaan voida estää kaikissa tapauksissa sairauden uusimista.

Lähteet ja lisätietoa:
Honkavaara, Majamaa, Raimoranta: Äiti aallokossa – kun vauvan mukana tulikin masennus. Kirjapaja, 2018.

Äidit irti synnytysmasennuksesta äimä ry

Lue lisää