Jos läheiseni on sairastunut

Läheinen on sairastunut äkillisesti tai saanut kuulla vakavan diagnoosin. Valmiita kaavoja, miten läheistä voi auttaa, ei ole olemassa.

Jos ei tiedä itse, mitä tilanteessa pitäisi tehdä, voi sitä kysyä sairastuneelta. Kysymykset ovat yksinkertaisia: Miten sinä voit? Miten voin auttaa? Missä tarvitsisit tukea?

Alkuvaiheen reaktio sairastuneella on usein, ettei hän tarvitse yhtään mitään. Se on luonnollista, mutta tilanteet ja mieli muuttuvat. Kannattaa muistaa, että apua voi tarjota useammin kuin kerran. Yhteydenpito ja puhelu eivät vaadi paljon, mutta merkitsevät paljon kriisin keskellä.

Tärkeää ovat läsnäolo ja läheisyys, aidosti kuunteleminen ja halaaminen, jos toista voi koskettaa. Sairastunutta auttaa usein konkreettinen apu: tarvitseeko hän ehkä ruokaa, apua kaupassa käyntiin tai hoitoapua lasten kanssa? Tärkeää on, että hän pystyy lepäämään ja keräämään voimia.

Moni pelkää, kuinka asettaa sanansa, ja jättää ehkä siksi ottamatta yhteyttä. Asian vähättely tai kauhistelu eivät auta, eivät myöskään mieleenjuolahtavat vastaavat sairaskertomukset. Ne eivät lohduta, vaan päinvastoin lisäävät toisen pahaa oloa.

Jokainen sairastuminen on ainutkertainen kokemus. Se, että toisillekin on käynyt niin, ei muuta tilannetta. Vaikka sanoja ei tarkoittaisi loukkaaviksi, herkistynyt mieli voi ne sellaisiksi ymmärtää. On syytä olla varovainen, mitä kertoo tai jättää kertomatta. Sanat muistetaan, ne jäävät painamaan.

Joku voi järkyttyä niin paljon, että muuttuu tukijasta tuettavaksi. On hyvä arvioida, pystyykö itse auttamaan tilanteessa. Senkin voi sanoa, että vaikka onkin ollut hiljaa, ei ole unohtanut toista. Asia on vain itsellekin niin vaikea, ettei ole pystynyt lähestymään.

Seuraava: Miten tuen kriisissä olevaa?

Takaisin Sairastuminen voi olla kriisi -pääsivulle