Kriisistä selviytyminen

Vaikeiden kriisien, kuten vakavan sairastumisen kohtaaminen vaatii paljon fyysistä jaksamista ja henkisiä voimavaroja. Jos tuska kasvaa liian suureksi, asioiden kohtaaminen voi jäädä kesken.

Jokaisella on omat keinonsa selviytyä vaikeista elämäntapahtumista. Selviytymiskeinot muokkautuvat elämänkokemuksen ja persoonallisuuden mukaan. Selviytymistaitoja voi myös kehittää ja harjaannuttaa. Mitä useampia keinoja on käytössä, sitä joustavammin pystyy selviytymään erilaisissa tilanteissa.

Pahimman ahdistuksen aikana lääkehoito lääkärin ohjeiden mukaan voi auttaa eteenpäin, mutta pitkäaikainen lääkkeisiin tai päihteisiin pakeneminen voi siirtää kriisin käsittelyä ja lisätä ongelmia.

Sureminen ei edisty, jos vaikeat asiat kieltää tai torjuu. Kipeiden tunteiden käsittely on tarpeellista, jotta lohduttavat ja parantavat surun tunteet voisivat päästä esille.

Puhuminen ja kirjoittaminen voivat auttaa. Asioista kannattaa puhua niiden oikeilla nimillä, jotta läheiset eivät arastelisi ottaa niitä esiin. Sairauden esiin nostamista tunteista ja ajatuksista voi pitää päiväkirjaa.

Toisten saman kokeneiden tapaaminen voi lohduttaa. Heidän on helpompi ymmärtää, miltä oikeasti tuntuu. Sairauteen liittyvien tosiasioiden selvittäminen helpottaa, samoin itkeminen, luonnollinen tapa reagoida menetyksiin.

Työntekoa ja opiskelua kannattaa jatkaa oman jaksamisen mukaan. Parasta on aloittaa rutiinitehtävistä. Sairaudesta on hyvä kertoa esimiehelle ja työtovereille, vaikka suppeastikin, jotta he osaisivat suhtautua tilanteeseen.

Itsestä on myös muistettava pitää huolta. Huolenpitoon kuuluvat lepo, riittävä ulkoilu ja säännölliset kunnon ateriat, vaikkei ruokahalua oikein olisikaan. Kehon hyvinvointi auttaa myös mielen eheytymistä. Eristäytymistä on hyvä välttää, joskin toiset saavat voimaa yksinolosta. Jos omat voimat eivät tunnu riittävän, kannattaa hakea epäröimättä apua ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä.

Seuraava: Mitä on resilienssi?

Takaisin Sairastuminen voi olla kriisi -pääsivulle